9.2.2016

Sitä odotellessa





Kevät
ja kevään neuleleiri.
Huhtikuu.
Sitä minä odotan.


Syksyn neuleleirin kuvia on ihanaa katsella
ja muistella yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Meitä jokaista leiriläistä yhdistää
villalankarakkaus.


Upeat puitteet isossa puutalossa meren rannalla.
Hiekkarantaa ja metsäpolkuja.
Suolapärskeitä sileää ja rosoista kalliota vastaan.
Viimeisen päälle upeat maisemat
siis ulkoiluttaa välillä myös kameraan liimaantunutta neulojaakin.



Tiedän, että kevään leirillä on luvassa kurssit
vetäjänään tuttu ja lempeän lämpöinen Veera Välimäki.



Tiedän, että kevään leirillä on luvassa myös jotain uutta.
Jotain erityisen erityistä.
Jännittävää.



Odotellessa muistelen.
Onneksi on valokuvia.
Syksyinen päivä jaksaa lempeästi loistaa valoa
vaikka nopeasti tummuva ilta väistää sen tieltään.
Se on syksyn leirillä tosi.
Keväällä on toisin.


Ja sitä kevättä minä odotan.
Huhtikuuta.
Niitä neljää päivää,
jotka täyttyvät ystävien,
vanhojen ja uusien,
puheensorinasta, naurusta.
Valosta, villalangasta, ideoista ja kursseista.



Jotain uutta.
Jotain vanhaa.
Jotain sinistä.
 
Vahvistetaan jälleen villainen liitto.