29.5.2014

Kattohuoneisto varattu









 Kevät etenee ja pihlaja kukkii kauniisti.
Viisi rusakon kesakkoa odotteli koko pitkän päivän 
aidanvierustan heinikossa emoa iltahämärissä saapuvaksi.

 

Pönttö ei tällä kertaa ollut se paras paikka,
mutta ei sen väliä.
Majailla saa samalla vuokralla katollakin.
Sirkutuksella ja liverryksellä.

 







 Toukokuu antaa parastaan!

22.5.2014

Välillä on tärkeää



...vain istua hetki ihan rauhassa.



Vaikka kevät on pihamaalla jälleen tänäkin vuonna ollut kiireinen
on se kuitenkin ollut sitä hymyssä suin aivan itseaiheutettua.

Tapanani on usein istahtaa eri puolille pihaa ja vain katsella.
Ja uskottekos,
että usein niistä silmäilyhetkistä seuraa lisää pihahommia.





Viimeisin kahvihetken seurauksena syntynyt pikkuhomma tuli
kun huomasin pionipenkissä kasvavat terhakkaat koivuntaimet.
Ne otin ja siirsin kasvamaan uuteen paikkaan kasvihuoneen kupeeseen.
Siellä ne aikanaan antavat mainiosti tarvittavaa näkösuojaa.






Salainen neuleystäväni antoi minulle myös aihetta istua hetki rauhassa.
Sain toukokuun paketin,
josta löytyi hänen itsensä suunnittelema ohje lehtipitsisukkiin.
Lisäksi puikot, teetee Sallaa, puikkostopparit sekä neulojan koru.




Sukat aloitin oitis sallalla kivan ja selkeän ohjeen mukaan.
Osaat sinä kyllä Sny hienon ohjeen tehdä!
Ruutikin nauttii lepohetkestä keinuseuralaisena.


Neulojan koru on yksinkertisesti rannekoru,
joka toimii samalla kerros- tai mallikertalaskimena.
Pientä helmilenkkiä siirretään rannekorun helmien yli mallikerran mukaan.
Koru on kaunis, tarpeellinen ja yksinkertisen nerokas.
Kiitos Sny toukokuun väriloistosta!



Arvatkaahan
olenko näillä keleillä ihan pihalla.
 Olen.
 Olkaa tekin.

Mukavaa viikkoa kaikille!

16.5.2014

Osaavatko


 ...kuvat kertoa ne tuhat sanaa?











 










Oman pistokkaan kukinta on palkitsevaa.
 Karvabaarin huomattavat hävikit hämmästyttävät.
Vanha syysomppu jaksaa vielä sinnitellä toiveekkuutta antaen.

Ilahduttavia asioita on monta monenlaista.

 Vielä tänään ehdit !


2.5.2014

Hammaskettu






Niin,
kettu vai keiju vai keijukettu.

Siivekäs valmistui kuitenkin hiljakkoin ja tietysti tarpeeseen.
Aina heiluu joku hammas.
Pikku Prinssi kettuystävineen on kovassa huudossa
eikä siis kettuteemalta vältytty tässäkään.
Eikä se haittaa laisinkaan.

Pikkuisännällä oli selvä näkemys
miten kettu vie pienessä pussissa hampaan.

Vision toteutus vie tovin mietintäaikaa
mutta lopputulokseen oltiin tyytyväisiä.
Minä ja hän.


Paikkansa tämä löysi kattovalaisimesta
ja matkustaa siellä nyt lentokoneen siivellä
Pikku Prinssin tapaan.



Voisiko olla Pikku Prinssin löytämä uusi planeetta?
Löytyy kuitenkin ihan tutusti omalta pihamaan kivikolta,
 jossa on odotettavissa piakkoin
patjarikon kukintaa.





Suomalaisen työn juhlaa
säesti klapikoneen laulu
peltiharavan pärinä
ja kyytipokana saatiin maistella
simaa, kuumia munkkeja ja churroseja.


 

Tervetuloa
vehreä toukokuu!