25.2.2014

Pieniä keriä




Kiitos kauniista kortista salainen neuleystäväni!
Se ei parempi olisi voinut olla.
Niin ajankohtainen minun arkipäivääni.

Pieni kiharatukkainen tyttö
ja paljon pieniä erivärisiä lankakeriä.




Työn alla on nimittäin ollut  Novitan Puro & 4½ virkkuukoukku
ja vähiin ovat keräset huvenneetkin.
Pieniä nöttösiä enää jäljellä.

Ehdin moneen kertaan jo epäillä
saanko tarvittavia osasia laisinkaan tyhdyksi,
mutta onneksi peiton väripilkut ovat nyt päättelyä vailla valmiita.




Eikä se päättely ihan heti lopukkaan.
Minua odottaa nyt rapiat 340 lankahäntää ja parsinneula.



20.2.2014

Villiintynyt




Kangaspuut vetävät puoleensa kuin magneetti.
 Tämä matto, minttu-nonparelli
on jo kokonaan tukille veivattuna.
Samaan sarjaan on jatkoa luvassa,
mutta väliin tekee värivillityneen mieli kutoa tasaisen eritasaraitainen matto.




Kevät on selvästi pesiytynyt jo mieliini.
Siitä kertovat värimieltymykset, salaiset ystävät
kuin myös ikkunoiden edustalle ilmestyneet taimipotit.

Kevät villiinnyttää mielen!

Salainen neuleystävä -ringistä en malttanut pois jättäytyä
ja lähdinpä Katsan järjestämään Ystävänpäivävaihtoonkin.


 
Ystävänpäivävaihdossa sain itselleni hauskasti pakatun yllätyksen.
Jokainen paketin osanen oli kääritty lahjaksi sanomalehtipaperiin ja sidottu villalangalla.
Mukavan hauska juttu.
Kaunis kiitos mieluisasta paketista Satu!



Niin olen villiintynyt kuin pyykkäävä kissa.
Koskas sitä aiemmin olisin pihamaalla helmikuussa puutarhahommissakin kyykkinyt.

Toivonpa totisesti aikaista kevättä!



3.2.2014

Kirjopolku



Jos joskus on kutonut kangaspuilla
ymmärtää sen mielekkyyden
kun viriö aukeaa virheettömästi
ja sukkula sujahtaa läpi vaivatta polkusten tahtiin tanssien.


Tuossa sitä istutaan kangaspuiden alla lattialla kuvan oikeassa alakulmassa.

Jotta se sukkulatanssi todellakin sujuisi
on ensin tehtävä melkoinen työ
välittäjillä ja polkusilla.


Ylä- ja alavälittäjät sidottu sekä polkusista kolme.


 Niin ja parissa muussakin kohdassa,
mutta nyt halusin opetella tämän naruviidakon salat.


Ohjeet sidontaan, niisintään ja kuviopoljentaan. Kauhavan Kangas-Aitta Oy Jennika Jokinen.


Joulutauolla sain aivan rauhassa puhista tuolla kangaspuiden alla 
ja ihmetellen tulla tutuiksi 
ylä- ja alavälittäjien, taivaan ja maan sekä polkusruudukon kanssa.

Siellä sitä sai itsekseen jupista
oivaltaa ja oppia.


Valmiit sidonnat odottamassa polkusten tanssahtelua.

Tavalliseen räsymattoon tarvitaan vain kaksi polkusta,
mutta tässä on polkusia kahdeksan.
Kaikki niitä tarvitaan 
jotta saadaan aikaiseksi erilaisia kuvioita.

Kun kaikki narut oli solmittu ja tarkastuksen tarkastus tehty,
jännitti siirtyä penkille kokeilemaan viriön aukenevaisuutta.


Naruhässäkän timmi järjestys ja kullakin oma tärkeä tehtävänsä.


Ja aukeshan se,
niin ja palttinaakin syntyi,
joten kahdeksasta polkusesta ainakin kaksi on oikein.

Minä osaan!
 Oli aika paukutella henkseleitä.


Pienet virheet eivät käyttöä haittaa. Huomaako sitä edes?


Hullun tuuria tai sattuman oikkua,
mutta kuviot syntyivät 
joten kaikkien polkusten kaikki sidonnat olivat oikein.

 Alkuun kutominen  oli kuitenkin todella vaikeaa.
Mitä kautta puikata palttinakuteet kuviokuteeseen nähden,
jotta reunasta tulisi siisti eikä kuvionkaan sopinut reunassa rikkoontua.
Se kuviokude kun aina oli se ylimääräinen kolmas ja reunasidoksen rikkoja.

Reilusti kun alkuun harjoittelin niin alkoihan sitä mattoakin sitten syntyä.
Joitakin esteettisiä haittoja oli myönnyttävä kuitenkin sietämään nurjalla puolen.



Ruuti ja Kirjopolku-matto.


Palmikoin loimihapsut
ja vein maton koltiaisen huoneeseen hänen ollessa koulussa.
 Yllätys kun on se pienikin yllätys.

Iltapäivällä
yläkerrasta raikui riemunkiljahdus,
'JIHUUU, mun matto!'

Sain halauksen,
minä onnellinen.