24.9.2014

Jo vain




Mennäänkö tänäänkin kutomaan?
Otetataanko evästä?
Onko siellä taas muitakin?
Saanks mä paukuttaa oikein lujaa?



Niin me sitä monesti yhdessäkin tehtiin,
prinsessamattoa.
Olitko siitä onnellinen?


 Oliko matto sinulle mieleinen?
Löydätkö siitä edelleen sen lemppariraitasi?
Tehdäänkö joskus toinenkin? 


Onnellisia hetkiä arjessa.


26 kommenttia:

  1. Onpa ihana, arvokas kokemus ja ihana matto, täynnä muistoja yhdessä tekemisestä. Toivottavasti sitä vaalitaan vielä vuosikaudet! :) Itsellänikin on hyviä muistoja, kun lapsuuden kesinä mumin kanssa yhdessä loukuteltiin mattoja ja poppanoita Pohjois-Karjalassa. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipa sulle kivat muistot mieleen :) Mukavaa.
      Kiitos Jutta!

      Poista
  2. Kauniin värinen matto, minulla on pari äidin kutomaa mattoa varastossa. Ne on aarteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lanka rulla.
      Mukavaa, että mattoaarteita löytyy :)

      Poista
  3. Voi miten kaunista!
    En ole eläissäni kutonut kuin yhden pienen vessan maton, mutta se oli ihanaa!
    Koukuttavaa ja terapeuttista.
    Voi jos olisi enempi aikaa?
    Anoppi kutoo meille kaikki matot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos KahviKaneli :)
      Oi kiva juttu, kutoja-anoppi.
      Kyllä sulle vielä tulee sekin aika jolloin ennätät mattopuiden ääreen kun on noin loimikärpänen puraissut.

      Poista
  4. Tulee mieleen laulu riepumatosta, johon on kudottu monta muistoa. Teidänkin matosta tuli hieno yhteinen muisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Cheri, en aikaisemmin tiennyt tuollaista laulua olevankaan!!
      Nyt sen sanat on talletettu ja säveltä hyräilty :D
      Täytyykin tulostaa laulun sanat paperille ja viedä se kudontahuoneen seinälle. Ties vaikka vanhempi polvi innostuisi kuorolauluunkin :D

      Poista
  5. Porukalla on aina mukavampaa puuhastella ♥ Kauniin prinsessamaton saittekin aikaiseksi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa Sude. Porukalla tekeminen on aina mitä parhain sosiaalinen tapahtuma. Tuollakin kudontapaikalla on hiukan toistakymmentä naista isolla ikähaarukalla. Siellä oppii monen monta asiaa elämästä ihan puolin ja toisin.

      Poista
  6. Voi mitä ihanaa elämän väri-ilottelua täällä. Kiva kun jätit viestin blogiini ja löysin siten tänne :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nainen Talossa. Mukavaa kun poikkesit meitillekin :)

      Poista
  7. Omistatko koneen itse vai käytkö jollakin kurssilla tekemässä mattoja? Omiin lapsuusmuistoihini liittyy kovin vahvasti kangaspuiden pauke, kun äidin vanhemmat tekivät mattoja ja kulkivat niitä toreilla myymässä. Samoja mattoja oli sitten lapsuuskodin lattioillakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahvoja muistoja sinullakin. Olen käynyt kansalaisopistolla kutomassa vaikka olisi ne kangaspuut itselläkin käytössä. Tuolla se vaan on kiva tehdä muiden kanssa yhdessä.

      Poista
  8. Suloinen prinsessamatto ja ihanat hetket sitä tehdessä. Ehkä sieltä jää kytemään jotain, että joskus aikuisena tekee mieli kangapuista paukuttamaan, mattolointa kirjavoittamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kardemumma :)
      Olisipa se jotain jos oikein kytisikin. Muistoja ainakin kerrytetään näinkin.

      Poista
  9. Oi kuinka kaunis ja hempeä matto, jossa säilyy yhdessä tekemisen ilon muistot.

    VastaaPoista
  10. Ihanan onnentäyteinen postaus!

    VastaaPoista
  11. Tuo viimeinen lause kiteytti ajatukseni :-)

    VastaaPoista
  12. Upeaa, kun osaa nauttia pienistä hetkistä arjen keskellä ja jakaa iloa muillekin!

    VastaaPoista
  13. Kiitos kauniista sanoista ja kuvista. Matonkutominen ja sen sellainen on henkistä puuhaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Tarja Siik. Sinä jos joku tiedät mitä matonkutominen kokonaisuudessaan on :)

      Poista

Mukavaa kun jätit sanat käynnistäsi !