21.8.2013

Savimajan rakentaja



 Kivikolla on kesän mittaan riittänyt monenlaista kuvattavaa.


Jälleen kiviltä löytyi silmiini pieniä taidokkaita savimajoja
joita jo vuosi sitten ihmettelin
miten ja mikä eläin
näitä rakentelee.

Enää en ihmettele.
Nyt tiedän miten tämä 1½ cm maja 2 mm suuaukolla
rakennetaan reilussa kolmessa tunnissa.



Erakkoampiainenhan se on,
mutta tarkemmasta lajista ei ole tietoa.
Vatsakilpien karvapeitteisyyksiä en sitten enää lähtenyt vertailemaan.


Tämä ampiaisvyötäröinen rakensi siis tätä pesämajaa
aina kerraallaan noin 2 minuuttia tuomallaan savikuormalla.
Viimeisen savikuorman muuraamisen jälkeen lennähti pariksi minuutiksi pois
ja palasi minuutin mittaiselle muninnalle.






Seurannasta huolimatta paljon jäi vielä kysymyksiä vaille vastauksia.
Miten aloittaa pesän pyöreän muodon rakentamisen?
Mistä hakee muuraussaven?
Miten ruokkii kasvavaa toukkaa?
Miten se uuden sukupolven siivekäs poistuu majasta?




Jossakin välissä ennätin jo epäillä seurannan järkevyyttä.
Uteliaisuus ja mielenkiinto veivät kuitenkin muilta hommilta voiton
ja jäin muurauksen etenemistä vahtimaan.





Tuntien aikana ennätti ottaa useammankin kuvan.
Onneksi piha oli rauhallisen hiljainen ja vahtaaminen onnistui mainiosti,
sillä Ruutikin otti kuvauspaikalla leppoisan rennosti.




Vastamuurattu osuus erottui vain hetken tummempana ennen kuin kuivui vaaleaksi.

 


 Vielä mahtuu muuratessa pää kokonaisuudessaan pesän sisälle.
Tässä kohdin ehdin jo aprikoida miten se jännän mallinen majan suuosa tulee rakentumaan.



Hyvinhän se onnistui muotoa rakentaa kun solakat tuntosarvet mahtuivat hienosti 2 mm suuaukkoon.



Tuntosarvet ovat ilmeisen tärkeässä osassa muodon aikaansaamiseksi.
Savipallo pysyy kosteana suuosassa samalla kun etummaiset raajat muotoilevat seinämää.
 



 Lopulta kiven kyljessä pieni taidokas savimaja on valmis lopputarkastettavaksi.




Tuntosarvitarkastus
taitaakin ennemmin olla huolellista munintapaikan valikointia.
Onhan se ensiarvoisen tärkeää tutkia
minne kiinnittää seuraava sukupolvi
toukaksi kasvamaan ja koteloksi kehittymään.



 Siinä kohdin se parhaaksi todettu paikka tässä majassa on.





Erakkoampiaisen savimajoja olen nyt neljä kivikkokukkamaan kivillä nähnyt
ja ne saavat meillä majaa luvan kanssa pidellä.
Ties vaikka jokin kerta vielä sattuisin näkemään toukan ruokavalion
tai aikuisen yksilön majasta lähdön.




Mukavaa viikkoa!



12.8.2013

Joki ja tuulahdus sen tunnelmaa







KYH 11 Seilori

Valmiit sukat ovat kyllä enemmän farkkuhenkiset kuin merellisissä tunnelmissa liikkuvat.
Suosikkisukat kuitenkin hanakasti hankkiutuvat varpaitani lämmittämään.





KYH 14 Loistomajakka

No ei ne nyt kyllä loista vaikka näitä tehdessä kovasti niin ajattelin.
Näihin oli tarkoitus tehdä majakkavarren huipulle keltainen valonheitin
ja jalkaterämerelle valkoinen lokki liihottelemaan.
Ja voihan ne siihen vieläkin tehdä
jos vaikka jossakin kohdin oikein innostun.


 


Joella on kesän kuluessa miltei päivittäin ongittu ja virvelillä kalastettu.
Komeita ahvenia on savustettu ja haukia paisteltu
kun ne ensin on kuuluvasti tuotu näytille ihasteltaviksi ennen perkausta.






Metakasta päätellen luulin nytkin näkeväni vonkaleen.
Mutta toisin kävi.
Nytpä haettiin minua ja kameraa joelta käsin haukkaa kuvaamaan.





Haasteelliset olivat olosuhteet.

Harmaan pilvistä.
Kunnon tuulta.
Pärskähtelevää vettä.
Reippaasi keinahteleva paatti.
Innokas opas perämoottoria suuntaamassa.







Oli se iso ja komia sääksi.
Kaarteli ja liiteli upeasti yläpuolellamme.



 

Takaisin rantalaiturille tultiinkin sitten pikkusaarten suojissa.
Oli jätettävä kalasääski,
aavan aallokot ja virta.

Moottori teki tenän.


 

Onneksi oli airot.
Soudettiin vuoroin yläjuoksun suuntaan.
 Syötiin eväsleipäsiä ja nautittiin seikkailuretkestä.

Moottorikin käynnistyi.
Rannassa.


6.8.2013

Jos oikein käyttää...


...mielikuvitusta
voi kuvassa nähdä vaikka
 
 
 
 
 keijumetsän,
ketun kiviluolassa,
hyvin kynnetyn ja äestetyn pellon,
siistin saunaklapipinon tai
hiiren keittokattilakiven.

Niin on lasten asetelma elänyt ulkoportaiden vieressä kesää
ettei aivan kaikkea voi muistaakaan.
 
 
 
KYH 8 Mielikuvituksen leikki
 
 Ja nämä sukat olisivat ihan oikeasti toisilleen parit.
Mutta minusta aivan ehdottoman eripariset.
Saavat vielä purkutuomion ja matkaavat puikoille uusille silmukoille.
 
 

 
Riittääkö jarrutusmatka?
 
 Lentävää tilaa myös mielikuvitukselle jää mielestäni kesäiseen kuvaan kosolti.
 
 

 
KYH 12 Horjumaton honka
 
 Ja ihan vain tasapainottamaan
ikään kuin ankkuriksi
ettei ihan lennettäisi mielikuvituksen siivin pilvihattaroihin
niin tavalliset villasukat ettei paremmasta väliä.
 
 
 
 
Olen kuullut ainakin yhden
pienen ihmisen
käyvän lystikästä jutustelua näiden orvokkien vierellä.
 
 
 
 
Arvaa, mitä minulla on tyynyn alla piilossa!
Se on kiikari, jolla voi katsella ihan mitä tahansa:
muistoja ja toiveita
eilisä nauruja,
viime joulun lahjoja,
myyräperheen puuhia
ja pikkulinnun pesään
ja suoraan ensi kesään.
Taikakiikari
-Pia Perkiö-
 
 
 
Lennokasta viikkoa sopivasti jarrutellen!
 
 
 
 

4.8.2013

Kokoon katsomatta


 
 
 


Ujoin heistä
suloisin
peittää kasvonsa.
 
 
 
KYH 13 Tvilleriinat
 
 Pienen prinsessaballeriinan ihan omat sukkaset.
 
 
 
Hernemaan pitkä poikkeavan värinen palkotar.
 

 
KYH 9 Jätti-Jussin salkoruusu
 
Paksusta langasta säyseät pitempivartiset sukat isoille jaloille.
 
  
 
 
 
 



 KYH 7 Tehokas puutarhuri
 
 
Ristiriitaisuutta herättävä väritys,
mutta villaa,
joten väreistä viis
ne kuitenkin lämmittävät.
 
 
 
 
 
 
Pieni varsi sinnittelee yksin.
Ei leviä.
Kukkii vain.
Kaunis.
 
 
Leppoisaa pyhää!