23.3.2013

Vain 34 sekuntia

 
 
 
Siinä minä sivuttain olin ikkunaan päin
kun jokin tumma pyrähti ikkunassa.
 
Taisin ymmärtää suunkin kiinni laittaa
kun ryntäsin hakemaan kameraa.
 
Voi kun nyt vain ehtisin!
Niin hoin mielessäni.
 
Eka kuva kello 16:32:11
ja viimeinen 16:32:45.
 
Vain tuon ajan,
ja ne pari kameran hakemisen sekuntia päälle,
malttoi komistus aurinkoisella aidanreunalla istahtaa.
 
 
 

 
Istuu muuten samalla aidalla kolme metriä kohdasta,
josta helmipöllön maaliskuun alussa kuvasin.
 
 
 
 
 
Upea pieni haukka!
 
Punaisen laudan leveys on 10 cm,
joten linnun koko on noin 30 cm.
 
Hiukan olen epävarma,
mutta ajattelisin,
 että tämä on varpushaukka.
 
Parhaiten ainakin tuntomerkit lintukirjan tietoihin täsmäävät.
 
Olisinkin oikein kiitollinen,
jos joku lukijoista varmuudella tämän haukan minulle tunnistaisi!
 
 

 
 
Tähän kuvaan päättyi tältä erää haukan kuvaaminen.
Olen silti näistäkin oikein onnellinen!
Haaveissa oli jo viime kesänä saada kuvatuksi ilmassa liitävä ja tähyilevä haukka.
Niitä kun usein näkee peltojen yllä myyriä vaanimassa.
 
Mutta hyvähän se on, että haaveita on jäljellä vielä tulevallekin kesälle.
 
Tämä herra nyt vain tuli
hieman tarkemmin sulkakuvioitaan näyttämään!
 
 

 
Sekä kynsiensä kaarevuutta, pituutta sekä terävyyttä!
 
 
 
 
 Aurinkoa ja onnellisia hetkiä sinulle ystäväni!
 
 

22.3.2013

Kolmen kiri

 
 
Makroviikkoja on mennä huristanut
ja minä vain sivusta seurannut.
Mutta otetaas nyt viikot kiinni.
 
 
 
Viikon 96 aihe
POHJA
 
 
 
 
 Huonoon kuntoon ovat pohjat rapistuneet,
vaan vielä niillä olen sivakoinut.
 
 Saatanpa lampsia vielä kevään mittaan kaupasta ulos uudet suksimet kainalossa.
 Ainakin olisi hankintaan perusteet.
 



   
 
Viikon 95 aihe 
JOKIN PIENI ESINE
 
 
 
 
 
 
Joku kerää näitä vermeitä miniatyyrimaailmaansa nukkekotiin,
mutta minä jouluiseen tonttumaailmaan.
 
Munakokkeliako pääsiäisen väreissä tässä ollaan valmistamassa?
 
 
 
 
 
 
Viikon 94 aihe 
KELLO
 
 
 

 
 
Ovipielen matalasti kilkkaavan kellosarjan pienin valikoitui kuvattavaksi. 
 
 
 
 
 
 
Mukvaa viikonvaihdetta!
 
 
 

15.3.2013

Munii tai ei

 
 
 
 
 
Pehmeää ja niin pääsiäistä
löytyi maaliskuun
Salaisen neuleystävän
lähetyksestä.
 
Kiitos Sinä ystävä salainen!
 
 

 
Novita kevät 2012 lehden ohjetta # 64 ajatellen oli kivasti
koottu langat tällä kertaa.
Pienet nöttöskerätkin ajateltu helttaa, nokkaa ja koipia varten.
Lehdestä löytyi lisäksi pari muutakin kivaa toteuttamisen arvoista ohjetta.
 
Suloisia ja aidon oloisia ovat muutoin nuo valkoiset koristemunat,
joten pääsevät varmasti johonkin pääsiäistä sulostuttamaan.
Mignonilla herkuttelen sitten sopivalla herkkuhetkellä!
 
 
 
 
Kevään värit puhutteli mieltäni ja koukkua heti.
Tuosta saamastani lehdestä päätin koukuttaa ohjeen # 48.
Tosin taas tavalleni uskollisesti sitä hiukkasen mukaellen.
Omasta varastostani otin mukaan myös pari lisäväriä kyytipojaksi.
 

 
 
3½ koukulla olen tiistista lähtien tehnyt töitä Miamin kanssa
aina kun siihen on joku pieni rakonen löytynyt.
 
 
 
 
Ohjeen mukaisesti aloitukseen silmukkamäärät,
mutta jatko olikin sitten jo vapaan kanan munimista.
 
Kun kroppa oli valmis
koukutin mausteeksi kasan raajoja ja muuta tarpeellista
kuontaloa koristamaan.
 

 
 
Ensin ne muutamat langanpäät tuli häivytettyä silmukoiden joukkoon 
ja sitten parsinneulalla vinhasti osat yhteen.
Vanua täytteeksi ja vihreät nappisilmät
niin tarkkaavainen tiirailu sai alkaa.
 

 
 
Valmis pääsiäispöllö lennähti tuohivaraston päälle.
Oivallinen pesäpaikka!
 
Muniikohan tälläinen pöllö viikossa suklaisia paperikääröjä?
 
Se jää nähtäväksi. 
 
 
 
Näissä pöllömäisissä merkeissä
aurinkoista viikonvaihdetta sinulle!
 
 


6.3.2013

Tyylikäs pyryssäkin

 
 
 
Sunnuntain aikainen aamu.
Makeaa unta koirakulta kainalossa.
Ovelta kuuluu vieno kuiskaus,
jossa kuitenkin pontevan puheen rytmikkyys.
 
 
- Äiti
- mmmm
 
- Äiti
- Mmm ymm
 
 - Äiti, huomenta!
- Mmm. Huomenta. Mitä nyt?
 
- Mä en tiedä mikä tuolla on. Se on joku örkki.
- Mitä? Missä? Ootko sä hereillä?
 
- Tuu äkkii nyt ennen kuin se lähtee!
 
***
 
 
Kyllä minä nousin tässä vaiheessa jo reippaasti
vaikka ei se kello sunnuntaiaamuksi vielä paljon tunteja näyttänytkään.
 
Ikkunan luokse minut ohjattiin
ja aika nopeaan siinä unenrippeet silmistä karisi
kun ymmärsin
että tuollaista en aiemmin ollut koskaan nähnyt muuta kuin kuvissa.
 

 
 
 
Ikkunaruudun läpi valokuvattin tietysti heti ja nopeasti
ennen kuin ennättää pois lähteä.

Niin ja ensimmäinen kiitos herättämisestä tuli halauksien kanssa jo tässä vaiheesa.
 
 
 

 
Mutta eihän tällä kaverilla ollut sitten loppujen lopuksi yhtikäs minnekkään kiire
ja ennätin hyvin ikkunan toisellekin puolelle kameroimaan.




Aprikoitiin,
olisiko kysessä poikanen tai oliko se loukkaantunut
kun oli niin pieni ja rauhallinen.
Näytti nukkuvan.
Mutta ei se nukkunut.
Torkkui vain.




 
Siinä nökötti aidalla lumituiskussa aivan tyyneen rauhallisesti pitkälti toista tuntia.
 Lintukirjakin haettiin ja sieltä varmistui,
että helmipöllö todellakin on kooltaan vain noin 20 cm.
 


Siinä istuksi ja hienosti pyöritteli päätään
ja ihan sinne pyrstöpuolellekin asti.
 Rauhallisen ja hellyyttävän näköinen,
kunnes räväytti ja aukaisi silmänsä.
 
 


Niin on terävä katse eikä silmissä tietoakaan lempeydestä.




 
 

 Siinä kun nuo silmät kolmesta metristä minua tuijottivat
päätin miettimättä askeltaa taaemmas.
Niin oli elinvoimainen ja itsetietoinen katse
tyylitietoisella helmipukuisella.
 
 

 
 Hieno kohtaaminen!



 


Ja hieno sunnuntai!
Paljon halauksia, kiitoksia ja ihasteluja.
Niin ja lunta.



 

4.3.2013

Kustoon punaista

 



 
Jacques-Yves Cousteau
1910-1997
 
Hymyilevä piippua poltteleva meritutkija,
joka seilasi aluksellaan M/S Calypsolla miehistöineen.
Ja koko miehistöllä punaiset pipot.
 
 
 
 
 
 
Muistan hänet ohjelmista juuri tuollaisena hymyilevänä.
Varmaankin juuri alkamassa huima odotuksen täytyinen jännittävä sukellusretki.
 
 
 
 
 Helmikuussa salainen neuleystäväni lähetti minulle punaista merinovillaa.





Pyörittelin kustoon punaisia keriä käsissäni ja ajatusta mielessäni.
Ja niinhän siitä sitten syntyi JC-pipo.
Ohje löytty tuosta edellisestä linkistä.


 



Hyvä pipo.
Meilläkin tämä on jokaisen päässä jo käynyt seuraavanlaisin seurauksin.

Onks tää mulle?
Ei.
Mut tää on hyvä!
Joo, mut teen sulle oman.



 

Kolmosen puikoille loin 140 silmukkaa. Pituutta ennen kavennuksia on 22 cm.
Kavennukset aloitin aivan ohjeen mukaan,
mutta lopetin ja päättelin pipon silmukkaluvun olessa 40.


Muutaman sataa silmukkaa olen siis tullut luvanneeksi luoda ja neuloa.
Urakka on sentään jo aloitettu.
Toinen punainen on jo puikoilla.



Nyt nauttimaan talvisesta säästä!

 


1.3.2013

Kurkistus ruudusta

 
Keskiviikon haasteeseen vastaan näin viikonvaihteen kynnyksellä.
 
MakroTex haastoi 93. makroviikolla kuvaamaan aihetta
 
 
RUUTU
 
 

 
Ikkunaruutu pihamaan pienestä betonitöllistä, joka toimittaa kynttilälyhdyn virkaa.
 
 
 
 
Makron kuvaaminen valitsemastani kohteesta jäi vähiin, mutta teemassa pysytään silti.
 

 
 
Leppoisaa viikonvaihdetta!