23.2.2013

Ensituntumaa

 
 
 
 
 
Alustana iso pehmeä sänky.
Vieressä kaksi suurta ikkunaa,
joista sisälle tulvii kevätauringon valo ja lämpö.
Sängyllä levitettynä villainen uusi torkkupeitto,
se mitä emäntä on jo viikkoja puutikulla tökkinyt ja
vain itse
sohvalla halaillut sylissään.
 

 
 
Eihän sitä silloin voi tämän töllin suloisin karkkari loiteroimalla olla testaamatta.  
 
Ai että oli muuten ihanaa!
Vielä kun sain kiitettävästi emännältäkin suukkoja ja pallutusta.
 
Niin se Ruuti vaan ottaa tilan ja hetken haltuunsa.
 


 
 
110x160 kokiseen torkkupeittoon koukutin 7veljestä reilun kilon.
Peitto matkaa sitten aikanaan nuorimman kummilapsen sängylle.
 
 
Aurinkoista viikonvaihdetta Sinulle!
 
 


21.2.2013

Harhaa

 
 
 
 
kuvataan läheltä aihetta
 
HARMAA
 
 
 
 
 
 
 
Tylsä kuva,
vaikka haasteeseen vastaa
 - betonin harmaa.
 
 
Mut hei,
tylsyys onkin tässä nyt vain harhaa.
 
 
 

 
 
 
Vihreäkantinen rasia meillä säilöö arkiset hakaneulat.
 
 

 
 
 
 Iloista ja onnellista loppuviikkoa!
 
 


15.2.2013

Hiukan jäljessä

 
 
 
Nyt makroilen kahden viikon edestä kerralla.
 
 
haastoi makroviikolla 91 kuvaamaan läheltä aihetta
 
 
NUPPI
 
 
 
 

 
Pieni herätyskello on aikanaan löytynyt  kirpputorilta.
Kellotaulun halkaisija on vain viisi senttimetriä.

 
Toimiva kaunotar,
eikä siis jälestä niin kuin nämä minun haastevastaukseni.
 
 

 
 
 
Makroviikon 90 aiheena oli kuvata
 
KOHDE ULKONA
 

 
 
Pikkulinnun höyhen lumihangella
tuli kuvattua silloin jo viikko sitten,
mutta sen julkaisu jäi aina tähän päivään asti tekemättä.
Sujuvasti menee tässä nyt näinkin hiukan perää pidellen.
 
 
 
 
Mukavaa viikonvaihdetta!
 
 
 
 


14.2.2013

Leppiksen punaista

 
 
 


Miten hauska kortti!

Meillä kaikilla 73  kevään SNY kierrokseen osallistujalla
on varmasti juuri tuollainen riemun tunne
kun saamme sen odotetun kuukauden muistamisen.

Helmikuun teemana on Ystävänpäivä
ja minä sain oman yllätyksen juuri tänään.




Ruuti ei malttanut odottaa, että saisin kaiken kuvattua.
Eipä tuo silti haittaa.
Kiva somistus valokuvaan on Ruutikin, eikö?
Neuleystäväni oli siis muistanut Ruutia mehevällä härän herkkutikulla,
jonka sai syödäkseen heti kuvattuani tämän valokuvan.
Ruuti kiittää niin kuin minäkin!
Sain kaksi kerää merinovillaa lempivärissäni sekä 15 cm bambuiset sukkapuikot.


 
 
Sukkapuikot löytyivät täältä somasta puikkokotelosta,
jonka Ystäväni oli varmaankin itse tehnyt.
Ja miten olitkaan löytänyt juuri tuollaisen suloisen leppiskankaan!
 
 
Lämmin kiitos Sinulle ystäväni!
 

 
 
♥ Oikein hyvää Ystävänpäivää teille kaikille blogini lukijat ♥
 
Blogissani käydään uskomattoman usein vierailulla
ja jo se ilahduttaa minua suuresti
kommentoinneista puhumattakaan.
 
Kiitos siis ystävyydestä!
 
 

13.2.2013

Mikäs sen mukavampaa

 
 
...kuin saada postia!
 
 
 
 
Postilaatikosta löytyi perjantaina pehmoinen kirjekuori.
Minä onnellinen voitin
pika-arvonnassa kipuapuvillasta neulotut kämmekkäät.
Kauniit, lämpimät ja aivan oikean kokoiset.
Eikä siinä kaikki,
vaan vieläpä mukana pieni pussukka ja rannekoru,
nekin KahviKanelin itsensä tekemät.
 
Hurjan paljon kiitoksia Sinulle!
 
 
 
 
Neuleystävältäni sain myös postia,
hauskasen kortin ja ilmoituksen, että
TULOSSA ON =D
 
Mukavaa odotella postilaatikkoon täytettä!
 
 
 


7.2.2013

Kimaltavan pehmeää ja kehräävää

 
 
 
 
Silloin kun lapsi on pieni prinsessa,
kimalteiden ja säihkeiden edessä syvään huokaileva,
tuikkivat silmätkin kilvan helmikuun timanttihankien kanssa
tämän langan nähdessään. 
 
 
 
 
 
Kun kerä on hyväksi halattu ja silitelty
voi sen luovuttaa yhdeksi illaksi virkkuukoukulle...
 
 
 
  
...ja aamulla sitten tanssien ja laulellen pyörähdellä kimallehuivi kaulalla.

 
 
 
 

 Kuva ei tee oikeutta työlleni,
mutta uskotte nyt vaan kiltisti,
että se on kaunis ja hyväksi käytössä todettu.
 
 
 
 
 
 haastoi minua vastaamaan 11 kysymykseen ja niihin vastaan
 kunhan ensin olen kertonut teille pienen tarinan yllä olevasta kuvasta.
 
Elmo nimittäin on kissa,
jonka syksyllä onnituimme onnellisesti palauttamaan omistajilleen.
Kissaherra oli lähtenyt perheensä uudesta kodista kohti entisen kodin tuttuja reviirejä. 
Reippaan 10 kilometriä kodistaan kulkenut Elmo oli pihapiirissämme jo pari päivää maukunut. 
Lopulta se tuli jalkoihini maukuen puskemaan ja sain sen syliini.
Huomasin kaulassa pannan ja puhelinnumeron.
Elmo hermostui moisesta tutkiskelusta.
Panta luiskahti kaulalta  ja niin oli kissaherrakin vähällä karata sylistäni.
Ymmärsimme siinä vaiheessa siirtää kissan autoon, jossa se rauhallisesti odotti hetkisen perhettään.
Luovutushetkestä tuli hyvä mieli kaikille ja meille vielä jouluviikollakin
kun saimme Elmolta postia.
Kuvaa on halattu ja läheltä tutkittu,
mutta se koitetaan aina pelastaa takaisin paikoilleen pakastimen oveen.
 
Kissaa kovasti haluttaisiin meidänkin taloon,
mutta allergisuus estää sen.
Siksipä operaatio Elmo on jäänyt lähtemättömästi mieliimme
 ja meilläkin on nyt pieni todellinen kissamuisto.
 ♥
 
Pehmokissa meillä sentään on.
Eikä liene vaikeaa arvailla
millä nimellä sitä kutsutaan.
 
 
Mutta nyt siis piitkän kissamaisen kehräämisen jälkeen niihin kysymyksiin ja vastauksiin.
 
1. Mikä on lempi vuodenaikasi?
Kun pitää kaikista, niin tähän on hankala vastata.
Kesälapsena vastaan kesä. 
 
2. Mitä katsot televisiosta?
Dokumentit ja erityisesti luontodokkarit ovat mielenkiintoisia.
 
3. Harrastatko? Mitä?
Käsillä tekemistä ja päällä pohdintaa.
Kamerakin on kaveri ja pihamaa kesällä olohuonetta.
 
4. Pidätkö matkustamisesta?
Enemmän olen kotikonnuilla viihtyvää ihmislajia.
 
5. Miten haluaisit asua, jos voisit päättää ilman rajoitteita?
En tohdi hamuta muuta,
kun tunnen eläväni hyvin näin.
 
6. Suosikkipaikkasi kotona?
Kesällä pihamaa.
 
7. Mikä on lempi ruokasi?
Kalakeitto
 
8. Entä lempi leivonnaisesi?
Uunituore korvapuusti
 
9. Kirjaatko ajatuksiasi esim. päiväkirjaan?
Pieni kirjanen säilyttää sanojani sivuillaan.
Sen kannet on nähnyt vain muutama silmäpari. 
 
10. Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa 2 miljoonaa?
Haukkoisin henkeäni, kun tietäisin maksajien tehneen virheen.
En katsos lottoa.
 
11. Oletko unelma-ammatissasi?
 Kyllä ja en kyllä.
 
 
 
 
Mukavaa viikkoa!
 
 

1.2.2013

Tavallisen hyvä ja pirteä

 
 
 


...jännä kevät tulossa on,
olen aivan malttamaton...





Näin kirjoitti salainen neuleystäväni itse tehdyn kortin sisuksiin.
Ja paljon muutakin.

Kiitos Sny pirteän kauniista kortista!





Lapsukainen pyysi itselleen kämmekkäitä.
Valitsi väriksi perussinisen.
Mitään kuviota tai kirjontaa ei huolinut mukaan vaikka kuinka yritin.
Pienet reikäkuviot kuitenkin aivan alkuun ujutin.
Huomattuaan ne, huoli villaset käsiinsä kuitenkin hymyssä suin.
Tavallisen hyvät!
 
 
 
 
Kämmekkäät ovat juuri työn alla oleva torkkupeitto päällä kuvatut.
Kerros kerrokseltaan sekin hiljakseen valmistuu.
 
 
 
Mukavaa helmikuuta!