26.10.2012

Vain yksi yö



 Ja niin se maisema kauniisti muuttui.


 

 
 
Meillä tästä valkeasta puuterihohteesta riemuitaan.
 
 
 
 
 
Ehtoolla sain valmiiksi Kirsikan jakaman ohjeen mukaisesti tehdyn kaulurin.
Nopea tehdä ja kevyt kaulalla pidettävä.
Ja mikä tärkeintä.
On pitäjälleen
minulle
hyvinkin mieleinen.
 
 
Hiukan se meni lopussa tämäkin ohje soveltamiseksi,
mutta eiköhän se sentään tekijälle sallita.
Eikä tähän tullut ylimääräisenä
kuin yksi pallo kuvion toisellekin puolen.
 
 



Keskellä viikkoa pudotin tukilta muuten villapeiton.
Hapsut vielä solmin ja kevyesti höyrytän,
 niin jo se on sitten käyttövalmis.

 Tämä peitto kantaa kyllä loimissaan monta tärkeää muistoa.
Nämä loimet ovat ensimmäiset,
 jotka itse olen alusta pitäen
puihin laittanut.

Lisäksi kudoin loimesta ensimmäisen peiton ystävälleni lahjaksi.
Silloin kerroin enemmänkin tarinaa langasta jolla kudoin.
Se lanka kun on alusta pitäen tuntenut käteni.






Pidän tämän peitton itselläni.
Onhan tämä sisarpeitto ystäväni peitosta
ja lisäksi sen saman loimen viimeinen peitto.

Monta muistoa ja paljon lämpöä.
 


Lukijani,
 Onnellista viikonvaihdetta Sinulle!
 


25.10.2012

Armas etuilija

 






Lupasin outiriinalle
hyvää mieltä laittaa eteenpäin kiertämään
ja nyt olen kolmelle mukaan lähteneelle postia lähettänyt.
Kuvissa pieni pilkahdus laatikkoon pakaamastani.


Toivonpa, että hyvä mieli saapui teille
Mustankissan tytär
Rouva Kivitikka
Emileitha
pienen postipakettini myötä.




 


Olen tässä muiden käsitöiden osalta kärvistellyt omaa tapaani toimia.
Innostus ajaa järjen edelle.
Minulla tuppaa uutta jo alulle ennen kuin edellinen tulee valmiiksi saatettua.
Sitten käy niinkin
että saan työn miltei valmiiksi ja päätänkin purkaa.

Voi piruparkaa!





Niin kävi villatakille, joka oli toista hihaa vailla valmis.
Totesin, ettei se sittenkään ole minulle hyvä ja mieleinen.
Purkuun siis meni kokonaan se kaksinkertaisella langalla koukuttu.
Odottavat nyt purkukerät uutta silmukkarivistön syntyä.

Mutta sen minä sanon,
että kyllähän minä teistä villatakin vielä teen!






Siinä ne saivat nyt kuitenkin harmaanmustat keräset ihmetellä etuilijaa
kun puikoilta päättelin tämän silkkivillaisen
pehmeän ja lämpöisen
armaan aurinkoni. 
 
 
 
 

Kiitos Sny vielä lokakuun tekemispaketin langasta ja ohjeesta.




Sinulle lukijani
päivääsi toivon
hyvää mieltä ja aurinkoa!

 


24.10.2012

Hohdokas metalli

 
 
MarkoTex
haastoi kuvaamaan läheltä tällä viikolla kohteen joka on
 
 
PUNAINEN
 
 
 
 
 
 
 
Suuremmin en tällä kertaa kohdetta miettinyt haasteen luettuani.
Olin juuri hetki aiemmin aloittanut uuden työn,
jossa käytin ysimillistä metallinhohtoani.
 
  
 
 
 
  
 
 
 
 
Punainen on myös kori,
jossa keskeneräistä työtäni,
langat sekä koukku säilyvät järjestyksessä.
 
 
 
 
 
 Muut punaista kuvanneet
 
 

22.10.2012

Lokakuun aurinkoa



 
 



Syysauringon väriä ja kimalletta.
Sitä sisälsi lokakuun tekemispaketti,
jonka salainen neuleystäväni minulle jo loppuviikolla lähetti.

Aivan mahtavan paketin lähetit SNY!
Lämmin halaus ja kaunis kiitos Sinulle!
 



 

Postipaketista löytyi ihastuttava Beatrix Potter peltisalkku,
jonka sisälle oli pakattu kaikki kuvassa näkyvä.

Kaksi vyyhtiä lämpimän oranssinkeltaista Abuelita Merino Silk -lankaa,
huivireseptivihkonen, toffeista teetä ja suklaatia.
Suloinen mäyräkoirakortti sekä Ruutille oma muistaminen.





Asianmukaisesti Ruuti sai itse aukaista kirjeensä.
Tapahtuman vauhti oli niin kova etten saanut sitä kunnolla ikuistettua.
Enkä yrityksistä huolimatta saanut myöhemminkään puruhampaiden kalvamista kuvata.
En sitten millään.
Luikki pakoon puruluu hampaissaan kun lähellekin kameran kanssa tulin.
Joten tyydyttävä on nyt näihin suttuisiin otoksiin.

Se kuitenkin on selvää,
että luu oli maukas ja mieleinen.
Ruuti kiittää!


 
 
Mieluisaa oli minullekin
 tee sekä sulkaa.
 
 

 
 
 
Eikä vähäiseksi jäänyt mietymykseni langankaan suhteen.
Aivan ihanan pehmeää ja lämmintä.
Ja värikin niin iloista sorttia.
Oikein mieluista!
 
Aloitin sitä jo neuloakin reseptivihkon ohjeella tosin taas hiukkasen soveltaen.
Tuossa on tulossa hyvää kyytiä pari kertaa kaulalle kiepautettava kaulurihuivi. 
Kuvassa on jo toinen vyyhti puikoilla menossa,
joten ei sen valmistumiseen enää kauaa pitäisi mennä.
 
 
 
 
Auringonlämpöistä mieltä säteilen
ja
 toivon sitä sinullekin lukijani!
 
 

 


21.10.2012

Lämpimäisiä

 
 
 
Tiistaina huljautin taikinatiinuun
veden ruisleivän juurelle pulputuskaveriksi
ja hiukkasen ruisjauhoja käyntienergiaksi.
 
Mitään muuta en taikinaan lisännyt
seuraavinakaan päivinä
kuin ruisjauhoja.
 
 
Tämän on appiukkeli minulle aikoinaan opettanut
ja tätä perintö vaalin edelleen.
Taikinajuureen valmistettu ruisleipä kulkee meillä syystäkin nimellä
Papanleipä.
 
 
 
 
 
Perjantaina oli sitten leivontapäivä.
Ja kun leivinuuni lämmitetään
tehdään siinä sivussa samoilla lämmöillä vielä
karjalanpiirakat, kaalikääryleet ja korvapuustit.
Loppulämpöön pääsivät vielä kaalipata ja ohrapuurokin.
 
Mukavaa puuhaa lapsistakin
eteenkin leipien pistelöinti.
Ne olivat niitä varsinaisia
reikäisiä läpileipiä.
 
 

 
 
Pirtissä riitti lämpöä ja lämpimäisiä seuraavalle päivällekin.
 
 
 
 
 
 
Syyskuussa blogini arpaonni kohtasi Sirpan
ja hänelle kudoin poppanan omien väritoiveittensa mukaan.
Kauniit värit hän valitsikin.
Poppanasta tuli mielestäni lämpimän syksyinen.
Käyppä kurkkaamassa sitä tarkemmin blogissa
 
 
 
 


17.10.2012

Hidaste


MakroTex
haasteblogi antoi 76. makroviikon
aiheeksi kuvata läheltä


NAUHA / NARU

 
 
 
 


 

Pihanaru, jota Ruutin on ajoittain pidettävä kaulassaan
aidat kun ei aina kaveria pidättele.
 
 Tarvittaessa saa karvatassun kytketyksi kiinni,
mutta useinmiten koiran rauhoittamiseen riittää jo
pelkkä narun perässä vetäminen.
Oppinut kai,
ettei pitkälle pötki se punainen perässään.

Väri on jo haalistunut ja pintakin kulunut
eikä punokset hampailtakaan ole säästynyt,
mutta toimii se silti edelleen.


 


 
 
 
 

Muita kuvaajia löydät klikkaamalla kuvaketta.
 




13.10.2012

Keikautus






Vielä niitä vihreitä koivunlehtiä löytyy ja suuria.
Minun kahdeksainen hanskakätenikin näytää lehden alla pieneltä.
Ovat tainneet hiukkasen vedestä nauttia koivutkin tänäsuvena.

 




Ruskean sävyjä vaan näkyy yhä enemmän luonnossa.
Olen kerännyt käpristyneitä
ruskeiksi kuvahtaneita koivunlehtiä ja jäkäläisiä käpyjä
ötökkälän savisiin salaojaputkiin.

 
 
 

Pikkuhiljaa koloset täyttyvät oksan- ja koiranputkenpätkillä.
Kovin hiljaiselta kuitenkin edelleen näyttävät yksiöiden suuaukot,
mutta jaksetaan meillä tulijoita odotella.
 Jospa se näyttää hyönteistenkin silmin katsoen vielä kovin keskeneräiseltä.
Yksi siirtolainen siellä kuitenkin lehtikäärrössä ainakin asustelee.
Se löytyi polttoklapin kyljestä.
Toivottavasti ei siirroa pelästy keväällä herätessään.
 


 
 
Joukko neitoperhosia ja liuskayökkösiä ovat valinneet kellarin katon talvehtimispaikakseen.
Siellä saavat rauhassa majaansa pitää
kunnes kevätaurinkoon heräävät.
 
 
 


Syysomenia keräilin vielä maasta ja leivoin ne keikautuskakkuun.




HIENO OMENAKAKKU


4 omenaa
sokeria + kanelia

4 munaa
3 dl sokeria
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
200 g voita


Suojaa vuoka leivinpaperilla. Ripottele sokeria sekä kanelia pohjalle ja lohko omenat päälle.
Vaahdota kananmunat ja sokeri.
Lisää jauho-leivinjauheseos sekä sulatettu voi varovasti vaahdon joukkoon.
Kaada taikina omenalohkojen päälle.
Paista noin tunti 180 °C uunin alaosassa.

Kumoa hieman jäähtyneenä.
Nautitaan sellaisenaan tai vaniljajäätelön kera.






Suosittelen kokeilemaan!
 
 


11.10.2012

Vedessä uitettu

 
 
Lokakuuta vaikka jo elellään
pihalta löytyy vielä joitakin kukkivia.
Ei enää kauneimmassa loistossaan,
mutta tunnistettavia yksilöitä kuitenkin
vedellä hyvin huuhdeltuja.
 
 


 
Siniset orvokit ovat jostakin tuonne kivenkoloon kylväytyneet ja
hyvin ovat syyspäivissä vielä jollekin ravinnoksi maistuneet.


 

Sateita uhmaten tulikellukka työntää aina vain nupuistaan uutta kukkaa.










 
 
Muutamia hyönteisiäkin tuli vielä kuvattua,
vaikka vähissä ne jo ovat.
 

Kasvimaalla herne
rohkenee kukkanuppujakin versoistaan työntää ja palkoja kasvatella.
Siivoan ne pois vasta kun ovat täydellisesti kuihtuneet.







Punarintakin hakeutuu pihapiiriin näkösälle ja siemenillä syömään.






Ruuti nauttii syksyn tuomista riistaisista tuoksuista.
Joudun pitämää tiukasti silmällä, ettei livahda aitojen yli metsästysretkilleen.





Snyni lähettämä syksyinen siilikortti oli kyllä livahtanut posteljoonin hyppysistä
teille tietämättömille sateen uitettavaksi.
Koulumatkaltaan tuolta tienposkesta olivat lapset kortin pelastaneet.


Parhaani mukaan sen painon alla kuivasin ja onneksi olit
ärjypitävällä kynällä kirjoittanut,
sillä kirjoitus oli kaikesta huolimatta hyvin luettavissa.


Kaunis kiitos suloisesta kauniilla käsialalla kirjoitetusta kortista Sny!


Kortissa lukee:

"Pieneenkin sydämeen mahtuu suuria tunteita."





Löydä sinäkin tänään
lukijani
 onnellisia sydämentunteita
suuria tai pieniä!




10.10.2012

Tikusta asiaa

 
 
MakroTex haasteblogin
 
75. viikon aihe on
 
 
KIRJOITUSVÄLINE
 
 
 
Vastaan haasteeseen pienen taiteilijan pihapiirrustusvälineellä,
sillä lapsethan kirjoittavat kuvin.
 
 
 
 
 
 
 
Tänään pihasoralle piirtyi ainakin kukkia, pilvi ja sateenkaari.
Värit eivät näy, mutta ne kerrottiin kyllä.
 

 
 
 
Lisää piirrustusvälinettä kuvanneita löydät
täältä