31.8.2012

Väriä

 
 
Syksy vie vehreyden vaan ei kaikkia raikkaita värejä.
 
 
 
 
 
 
Tyrnit odottavat pian jo nyppijäänsä.
Happaman hyviä,
vaan olenko kertaakaan saanut niitä syödyksi puskasta ilman piikin pistoa.
Enpä kait.
Marjasta syntyvä kauniin lämpimänkeltainen kiisselikin on hyvää
riittävällä sokerilla maustettuna.
 
 
 
 
 
 
 
Väri ei lopu ihan heti tästä vastavalmistuneesta simpukkapaitostakaan,
viittäkymmentäyhtä eri sävyä kun silmukoillaan kantaa.
 
Jos joku on väriterapiaa,
niin tähän torkkupeittoon kääriytyminen.
 
 

 
 
Reunaan koukutin niitä lankoja, joita eniten vielä oli jäljellä.
 
Kokoa peitolle kertyi 120x160
ja hyväksi se on halattu jo.
 
 
 

 
 
 
Värikkäitä ovat korennotkin,
niitä kun näkyi lentelevän loistavan vihreinä ja kirkkaan punaisinakin.
 
 
Vaikka kuinka yritin
vain tämän korennon olen onnistunut kuvaamaan.
Onneksi edes tämän.
 
 
Jospa seuraava kesä tuo linssille näitä enemmän.
Niin toivon.
 
 
 
 
Ja kun on toivoa voi hyvillä mielin tulevan talven tuiskuissa tarpoa!
 
 
 


29.8.2012

Rahaa ja rapsutuksia

 
 
Makroviikon 69
aiheena on
 
 
RAHA
 
 
 
 
 
 
Viiden centin kolikko on koostumukseltaan kuparipinnoitettua terästä.
Yhden ja kahden euron kolikot sen sijaan sisältävät nikkeliä.
 
 
 

 
 
 
Katoavaista ovat kukkarosta kolikot ja setelit.
Muovikorttia vaan lukijalaitteelle vilautellaan.
Kaipa sekin jo kohta on vanhanaikaista.
Tuleekohan joskus magneettijuovat tunnistavat etälukijat kassoille.
 
 
 

 
 
 
Ja Ruutipa hyvinkin taas touhuissani mukana.
Katseli aikansa paikaltaan minua ja tuota oivallista nahkapussukkaa,
kunnes lähestyi ja kertoi katseellaan:
 
 
On aika rapsuttaa jo minua ♥
 
 

 
 
Ja rapsutinhan minä!
 
 
 
 
 
 Lisää rahasta kuvin kertojia löydät MakroTex -blogista.
 
 
 
 


28.8.2012

Hetkiä joentöppäreeltä

 
 
 
 
 



Niinhän ne sanoo, että ennen juhannusta ne matot tulisi pestä.
Vissi perä siinä tietysti on.
Kuivuisivat matotkin.

Tosin tämä kesä ei kuivumiselle ole ollut optimaalinen.
Ei ennen juhannustakaan.

No, mökkisaunaan tuli rakennettua kuivatustellingit.
Ei siis murhetta kuivumisen kanssa,
kun polttoklapejakin löytyi.


 
 
 
 
 
Amiraali
mittaili pitkin askelin räsymattoja väriltä toiselle.
 
Eihän siitä pinkasta tohtinut mattoa kaunottaren alta pois ottaa,
joten sain ihan hyvän syyn pitää tauon.
 
 
Kameran kanniskelu ja kyykistely ovat ihan oivallista taukojumppaa.
 
 
 

 
 
 
Ja minua oikein hemmoteltiin
tuomalla kahveetamineetkin siihen rantatöppäreelle.
 
 
Mattoamiraalikin taisi olla tyytyväinen.
Sai lopulta marssia raitoja rauhassa.
 
 


 
 
Siinä juodessamme joelle pelmahti melkoinen lautta.
Putputti verkalleen alajuoksulle.
Grillasivat siinä mennessään tuoksuista päätellen.
Mahtoivatko matkallaan heitellä vielä löylytkin.
Nautinnollinen tapa vetouistella, sanoisin.
Ja tulin sanoneeni sen ääneen.




Silloin silmäpareilla
kiilui kyllä sellaisia vaarallisia virneitä,
jotta mitäköhän on luvassa.
Tynnyreitä meillä ei ainakaan ole.
Vielä.


  


27.8.2012

Anna hyvän kiertää




Outiriina-blogista
nappasin jo kesän alussa itselleni hyvää kiertoon.

Sain kolme kaunista ristipistotöistä valmistettua korttia.
Aivan upeita kaikki.
Suloinen koira, lentelevät perhoset ja kukkaiskeijukainen.

♥ Kaunis kiitos Outiriina ♥






PIF
(Pay It Forward)
tempauksen
tarkoitus on tuottaa hyvää mieltä eteenpäin.

Minäkin nyt lunastan lupaukseni ja jatkan siis hyvää eteenpäin.

Kolmella ensimmäisellä halukkaalla
on mahdollisuus saada minulta jotain pientä omin käsin valmistamaani.
Mitä se on, sitä en vielä tiedä.


Mukaanlähtijän tulee luvata laittaa hyvä kiertämään taas kolmelle blogistille eteenpäin.
Ainoa ehto on, että sen hyvän, mikä kiertää tulee olla itse tehtyä.

Kerro minulle kommentissasi, jos mukaan hyvää kierrättämään lähdet.
Lisäksi ota minuun yhteyttä sähköpostilla.
m a t o n k u d e   ä t   l u u k k u   p i s t e   c o m
Varaan itselleni reilun valmistusajan.
Saat minulta viimeistään marraskuun lopulla postin tuomana hyvää mieltä.
Hyvää mieltä teille jokaiselle!




26.8.2012

Ihan kamalaa

 
 
 
 
 

 
 
Kamalan kaunis.
Kaunis siis tuo ohdakkeen hento punasävy.
Siitä pidän.
Taittaako väri punaiseen vai siniseen
siihen vaikuttaa valon määrä.
 
 
Kamalaa oli huomata tuon toukan olevan vain tyhjää kuorta.
Jonkun pistiäisen mahakupu on taas hiukan pullukampi oletan.
Siihen oli toukka kulkuasentoonsa kuivunut.
Matka oli huipulle katkennut.






Voi pujo, piruparka!

Ei tuolla heinikkoisissa pusikoissa pysty tämä nokka niiskumatta kulkea.
Ei siinä kuvattavaksi jää ainuttakaan hyönteistä
kun jo taas kajahtaa aimo sarja aivastuksia.
Lentävät linnutkin kaukaisimpiin puihin varoituslaulujaan visertämään.
Kamalaa.
 

Ja kappas, mistä löydän taas kohta itseni.
Niin, sieltä puskasta kameroineni.
Ats-shiu!

 

 
 
 
Vaan hiekkatiellä on pujoistakin väljempää liikkua.
Ja sieltä se kiikutettiin tämäkin toukka kotiin.
Liekö vaaksiaisen, en tiedä.
Junnu sen koulumatkaltaan kotio sormissaan toi
ja aika metelillä.
 
 
 

 
 
 
Ilkeä kuvatakin kun nelisenttinen ranskis vispasi itseään
puolelta toisella ja selältään vatsalleen.
Säpsähteleväinen kerrakseen.
Kamalan hauska.
 
 
Ihmettelenkin junnulle miten oli saanut sen sormissaan pidettyä ja kuljetettua.
Lyhennän nyt vain tähän sen vastauksen näin,
että kalamiehen jutuissakin on usein suomutkin pesofatin kokosia.
  
 
 
 
 

Leppoisan lupsakkaa kamalatonta päivää!

 


 

24.8.2012

Hepokattihypyllä



No kuvassa heinäsirkka, kun on lyhyet tuntosarvet,
mutta silti rallatuttaa jo.

 

...jala jalla jala jala vei...

 
Muistatkos muuten mitä muita eläimiä siinä laulussa mainitaan
kuin se kuuluisa hepokatti?

 
kananpoika
silli
kirppu
lude
kissa
hiiri
lehmä
härkä


Kokonaisuudessaan laulun sanat löytyy Liramasta.

No heinäsirkastakin tulee aina tuo laulu ensimmäiseksi mielenyhtymäksi.
Ei sille mitään voi.
Sitä saa sitten rallatella, kunnes korvamatokin kyllästyy.


Kuvasin syyskesän kuulasta maisemaa ja silloin tuokin yrmynaama pongahti estraadille.









Uuden ohdakesukupolven lentävä suuri toivo.





Ei latotanssit vaan tanssit latoa vasten.



Hepokattimaisesti pongahtaen,
lämpimän tuulen kuljettamana
vai kevein ilmavin tanssiaskelin...


...ehkä teknisesti kuitenkin vain sähäköin sähkömagneettisin bitein
 Autuas olo -blogin Cheri jakoi minulle tunnustuksen.









Kaunis kiitos Cheri ♥








Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.



 
Jatkan toki tunnustuksen eteenpäin
mutten voi millään muotoa jaotella ainuttakaan blogia ylitse muiden.


Tällä kertaa tunnustuksen minulta saavat



By Kirsikka

KahviKaneli

Sinikan kutimet

Tillariinan fotobox

Rouva Kivitikka






 


22.8.2012

Keltaista loogisesti

 
 
 
    
Makroviikko 68
aiheena on
 
KELTAINEN
 
 
 
Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde läheltä.
 
 
 
 
 
 
 





Kuvasin pöydällä vuosikymmenien takaista puukenkääni tähän haasteeseen.
Vähänlaisesti kohteessa sitä keltaista on,
mutta sentään tarpeeksi.
 
 


 
 
 
 
 Pöydän toisella puolen pikkuisäntä ihmetteli ääneen
miksi pitää kengästä kuvata keltaista kun sen värin voi piirtää paperille.
No sinäpä sen sanoit!
 
 
On se niin yksinkertaisen puhdasta ajattelua.
 
 
Paperille piirtyi myös muitakin kuvia vaikkei keltaisia,
mutta sehän ei tässä nyt laisinkaan haittaa.
Me ei pikkuseikkoihin takerruta.
 
 
Mukaan mahtuu aivan varmasti vielä kaksi kivaa kuvaa.
 
 
 
 
 
 
Iloinen perhonen.
Neitoperhosen onnistunut hoitaminen on selvästi syöpynyt pikkuisännän mieliin.
 
 
 

 
 
 
Ruuti
Jalkojen määrä ei ole laskuvirhe vaan kuvalle on selkeä selitys.
Arvaatko?
 
 
 
 
 
 
Muut keltaista kuvanneet
 
 
 
 
 
 


Hyvä mieli kantaa




 




Hyvän mielen tempaukseen
lähdin mukaan
Meketys-blogissa.





Itse sain häneltä



Olen nyt siis lunastanut Mekelle antamani lupauksen
jakaa hyvää mieltä eteenpäin kolmelle halukkaalle.
Hyvää mieltä eteenpäin lähtivät minulta jälleen eteenpäin viemään
Sude, MiEiVi ja Jenni.


Heille postittelin tuossa edellisellä viikolla paketit.


Suden silmukat
sai marjakappakankaisen kassin kantamuksineen.














Puikkojen kilinää ja lasten kalinaa! -blogi
sai vaalean usvaisen kassin sinisin sisällöin.







Käsityökärpänen-blogille
lähti metsäaiheinen kassi herkullisin saattein.




     




Mukavaa on saada ja antaa
hyvää mieltä eteenpäin kantaa.









Ennakkotietona vielä seuraavaa:
Yksi hyvän mielen tempaus on vielä osaltani täyttämättä,
joten kolmella on vielä halutessaan mahdollisuus lähteä mukaan.
Kassia ei silloin ole mukaanlähtiälle tiedossa
vaan jokin aivan muu pieni yllätys!




21.8.2012

Yltiöromantiikkaa





Vikki kuvailee -blogista
lennähti makrohaaste.


Kiitosta kiitos Vikki!


Aiheena oli lähikuvata jotain keittiöstä löytyvää.



No ehtoon edellä keittössä sattuu ja tapahtuu aina.
Joten kameralta suojat pois!







Hyvää oli ja syötyä tuli. Kiitos!
Roskakuski käy nurkilla parillisina viikkoina.






Hyväksi todettu ja paljon käytetty.
Kestää konepesun.







Anna hullulle haaste, niin se keksii sitä hiukan lisää.
Miten peitää metrikolkymppisen loistarin heijast...
Tiskit saa odottaa.







Yltiöromantiikkaa kyökin valokuupassa.


Kyl sul o nii pal puhristetu räpylä.
Sää ole valla fiini.
Tos o sul kukkane.





Sama haaste kolmelle eteenpäin lähtee












20.8.2012

Itseppäisten yhteisymmärrys








 

Alkuvuodesta kirpparilta löytyi suppusuu peltikukkoukko.
Jokin se siinä viehätti, jotta mukaani lähti.

Silloin mielessäni oli ihan pieni kaino toive,
että kukko itselleen parin sitten joskus löytäisi.
Ja toivehan toteutui.
Punainen,
alvariinsa kaakattava,
fiini rouva tönöttää nyt ukkokultansa kyljessä.


Aikansa pitivät vuokramajaa keijunmekon helmoissa.
Mutta kun kolme kirpparikivimunaa saivat,
niin pitihän se nuoren perheen omilleen asettua.

 

 


 
Yksin ei tarvinnut Kukkolan muuttoa minunkaan puuhailla
sillä kukas muu se siellä mukana häärii kuin Ruuti.
Rakas asettelupäällikköni.







Ja tästä kuvastahan ei voi jäädä millään muotoa epäselväksi se seikka
ettei meillä oikein ollut päällikön kanssa yhteisymmärrystä
pesäpehmikkeiden asettelusta.


 Useaan otteeseen laitoin tuon pesän uudelleen ojennukseen
omasta mielestäni hyvään järjestykseen.


Vaan kyllä siitä järjestyksestä on Ruuti tehokkaammin pitänyt huolta.


Itseppäinen koira,
kuin emäntänsä.








Pehmukkeet olkoot miten ovat tämän märän kesän loppuun.
Keväällä taas uudestaan,
jos ei silloin ole jo jostakin ilmaantunut
peltisiä pikkutipuja.
Toiveitahan saa tuulille heitellä.




  
Toteutuneen toiveen viikkoa sinulle! 







19.8.2012

Syyskesän arvonta





Kiitos aktiivisuudesta, kymppitonni on täysi!


Lupasin pitää ne arpajaiset.


Mitään valmistamaani
mielestäni sopivaa palkintoa
ei tällä hetkellä ole valmiina.

Mutta ajattelin,
että voisinkin sen tässä kohdin käyttää hyväkseni.

Palkinto nimittäin tehdään sitten jossakin määrin
voittajan toiveiden mukaan.


Tulen nimittäin voittajalle kutomaan
POPPANALIINAN


Voittaja saa valita haluamansa värit.
Esittää toiveensa kuvioinnista, poppanan pituudesta sekä
haluaako hapsut vai kanttauksen.
Poppana tulee olemaan noin 40 cm leveä ja mustaan loimeen kudottu.

Vilkasta suunnitteluväittelyä
voimme sitten voittajan kanssa pitää sähköpostin välityksellä.




Kuvassa on viimeisin tekemäni poppana, jossa kuviointi omaa tuotostani.




Ja laitetaanpas tähän sitten oikeen ne kunnon härpäkkeet arpalippujen määrästä!




1
arpa karttuu,
kun sanalippaasi laulaa osallistumisintosi tähän postaukseen.


2
arpaa herkiää,
kun edellinen ehto täyttyy ja lisäksi tästäkin lähin haluat olla uskollisten lukijoiden kaartia.


3
arpaa kirpoaa,
kun edelliset ehdot täyttyvät ja linkität tiedon näistä kekkereistä omassa blogissasi.



 
Mikäli kukut anonyyminä,
jätäthän yksilöivän nimimerkin ja sähköpostiosoitteesi.








Arpa nousee syyskesän kunniaksi
tästä kärpässienen jalasta sitten arvonta-ajan jälkeen.


Osallistumisaika alkaa nyt ja päättyy 2.9.2012 klo 18:00.




Onnea matkaan!




 


17.8.2012

Löydä se oikea




Pihalla oli lämmintä ja tyyntä.
Kuvailin hiljattain auenneita kaunopunahattuja.







Lentomuurahaisia parveili todella paljon
'löydä se oikea' -karkeloissa.
Muurahaisille se tietysti on vuoden odotettu hekumallinen kohokohta.
Melkoista härdelliä!


Isona parvena ne eivät kuitenkaan ole mukavia ihmiselle.
Onneksi tuo kokoontuminen kesti pihalla vain muutaman tunnin.








Pyöräilevän peltisammakon silmäkulmalle oli yksi lennähtänyt tuntosarviaan sukimaan.


Pitäähän sitä nyt edukseen tapaamisessa olla.








Komea yksilö antoi hetken itseään ihailla.



Kiillottelikin itsensä oikein loistokuntoon
vai mitä sanotte?








Juuri parveilulentoon lähdössä.


Onnea ja menestystä seuraavalle sukupolvelle!