30.6.2012

Lapsena silloin ja nyt






Koska tahansa se voi tulla mieleen.
Muisto.
Pieni kaunis muisto.
Jokin,
mitä ei ole ajatellut
moniin aikoihin. 




Maalla,
kotinurkilla
me kuljimme tietä.

Näitte hyviä kiipeilypuita.
Minua nauratti
ja kerroin teille missä kaikissa minäkin olin kiipeillyt.
Kysyit,
oliko tuo se puu,
 jossa söit niitä kylmiä lättyjä?

Pystyin vain nyökkäämään.








Riivit tienvierustan heinää ja
arvuuttelit
jääkö sormiesi väliin
kukko vai kana.

 Sormet olivat samaa kokoa
silloin ja nyt.






Samaa tietä itse lapsena kulkeneena
kuljin nyt kanssanne pienet rakkaani.
Myös te löysitte niitä
luonnon makoisia auringon kypsyttämiä.









Muistan vielä miltä ne silloinkin maistuivat.
Nyt me jaoimme sen ilon yhdessä.
Minulla nyt vain ilosta suolaista kastiketta kyytipoikana.








Pieniä tärkeitä hetkiä.

Hetki,
 kuin avain
muistojen aarreaittaan.

♥ ♥ ♥ ♥



28.6.2012

Tulisieluisen tapaaminen



 




 
Pottumaapaikalle retkeiltiin
kun kaunis päivä sattui vapaapäiväksi osumaan.
Heinikko lyheni pihamaan kulkureiteiltä.
Paljon jäi siltikin perhosille ja muillekin pörrinkäisille
lentopysäkeiksi ja eväspaikoiksi.







Mikä lie tämä kaunis rikkakasvi?
Jospa sen jostakin saisin selvitetyksi.
Kaunis matalakasvuinen rikka
pääsee kotipihallekin.
Juurtukoot nyt ensin taimipurkissa.








Rikkaruohot nujerrettiin perunavaoista haraamalla.
Kerta tai kaksi vielä
ja sitten saavat naatit jo kasvussa
rikkakasveilta täyden ylivallan.
Jospa se satokin sitten olisi taas kohtuullinen.
Sitä sopii toivoa.







 

 
Junioribiologi
muistaa aina käydä liskokavereitaan tapaamassa.
Ensikosketuksesta on jo vuosia aikaa,
mutta siltikin ne,
Sisi ja Sisu,
ilahduttavat yhä.
Vaalea on kuulema naaras ja tummempi uros.
Pikkuliskojakin on nähty.
Ja kuvattu.








Nyt tuli tavattua oikea äkäpussi.

Koettiin tulisieluisen sisiliskon luonne.
"Äiti, tää puree!"



 

 



 
En olisi uskonut.
Mutta toisaalta, miten muuten puolustautua.

Ja sitä kun siinä ääneen kummastelin,
minulle todettiin aika varmalla äänellä:
"No, kato kun tää on naaras ja sillä on lapset vattassa.
Se puolustaa omaa perhettä."










Silittely ja hellät otteet ne hellittivät Sisin leukaperätkin.
Ja kuvaaminen se loppui minulta siihen,
 kun se sama varma ääni sanoi:
"Nyt se on sen näkönen, että hyppää just sun kameraas"











 
Ymmärsin lakata räpsinnän.
Pitkään ei Sisiä muutenkaan pidetty käsissä,
vaan päästettiin hellästi samaan löytöpaikkaan
ruosteisen metallin lämpöön.









Sisiliskohan on rauhoitettu, tiesithän sen.
Ja rauhassa saavat täälläkin elellä.


Ikää suomalaisille liskoille saattaa kertyä jopa 10 vuotta ja
sukukypsyyden elävänä syntyvät poikaset saavuttavat neljäntenä kesänään.
Tätä en itse aikaisemmin tiennyt.









Sisiliskojen puutarhassa kasvoi kauniita hennon vaaleansinisiä kissankellojakin.



Leppoisaa eloa
ja
lämmintä kesää toivon
sisiliskoille ja lukijoilleni myös.




Kyllä ne heinäkuun helteet vielä saadaan!





 

27.6.2012

Ne pienet helmet




Silloin kun on merkittävä päivä ja lähelläsi sitä samaa
hetkeä ja tunnelmaa
on jakamassa tärkeät ihmiset
on oikea hetki
juhlistaa päivää pienillä helmillä.





Meille hohdokas helmi
oli mansikkamaalta löytynyt yksi punertunut
oman maan mansikka.
Tarkan laskutoimituksen jälkeen
se pieni suloisuus lohkottiin tasan.
Yksi kullekin.








Kruunun lailla
loistivat lohkot sankarin toiveen mukaisesti
tehdyn suklaakakun päällä.






Helmiä löytyi myös salaatista.




Kymmenkertainen maku ja neljämymmenkertainen ulkonäkö.

Kasvihuoneesta löytyy nyt siis iloke!







Kurkkumuotin löydät tästä linkistä
KODIN KUKAT OY 




 

26.6.2012

Kesäiset vaihdokit




Mukana olin ekakertalaisena tässä
Red Dragonin
emännöimässä kassivaihdossa.




Minä sain jo hyvissä ajoin itselleni puuvillaisen virkatun kesäkassin
Neililtä blogista Neilin neuleet.








 Kauniin värinen ja erittäin siististi toteutettu kassi.
Näppärä malliltaankin.

Sisällä on vuorikangas ja vetoketjullinen taskukin.
Aika luksusta kesäkassissa! 





Tämä keskikesänkukka on matkannut mukana jo monesti täyteen pakattuna.
Eikä yhtään tavaraa ole se vielä hukannut.
Erittäin huolellinen seuralainen siis.


Kaunis kiitos Neili vielä kerran!





Itse koin todella haastavaksi tehdä tuiki tuntemattomalle kassia.
Jännitti aivan hirmuisesti lähettää postia.


Parini toivoi itselleen reilunkokoista kangaskassia,
jossa saisi olla myös useampi tasku.
Väritoiveitakin oli,
joista yksi väri kolahti.
Turkoosi.

Muistin varastoissani olleen kankaan heti.
Napakka puuvillainen suklaanruskea kangas,
joka tehostuu turkoosein ja ruskein lehtikuvioin.


Suunnitelma oli pääpiirteittäin nupissani,
ja kun sen toteutti,
syntyi lopputuloksena tämä kassi.




Kassin suu sulkeutuu suppuun nauhoista vetäsemällä,
jotta kolmen taskun salaisuudet säilyisivät.
Kanniskelua helpottaa reilunkokoiset nahkahantaakit.


Tämmöse veskan mää väsäsin Helunalle,
joka hääräilee blogissa



Olin tyytyväinen lopputulokseen ja niin kertoi Helunakin olevan.
Turhaan hermoilin.

Kaikki meni hyvin!

Laitan vielä kuvasarjaa sepustuksineen
tämän kassin synnystä,
jos vaikka joku innostuisi itselleen
samanmoisen ompelemaan.
 Antaa kuvat toivottavasti ainakin jotain osviittaa kassintekoon
vaikken ohjeentekijä olekkaan.





Kassiosaan käytyin suoraan aikaisemin ompelemaani kesäkassikaavaa.
Siinä kun onnistui olemaan niin sopusuhtainen malli.
Vuorikangas antoi varaa leventää kassia parillakymenellä millillä, joten otettiin siitä kaikki irti.
Vuorikangas, tehokasta turkoosia, oli tarkoitettu aivan toisiin töihin,
vaan siinä kohdassa tällä kertaa joustettiin.
Niin hyvin nuo värit osuivat yksiin.




Taskupussien asettelua ja ompelujärjestyksen mietintää.
Päälikankaassa reilu (20 cm) kääntö- ja nauhakujavaraa.





Pienen kaitaleen loppua vuorikangasta hyödynsin pikkutaskuun.




Ujutin sen tuonne isojen taskujen sisälle piilohon.
Tässä teille paljastava kurkkaus.






Kun taskut oli ommeltu visusti yhteen ja vuorikankaaseen kiinni,
tempaisin kassin vuori- ja päälikankaat pusseiksi.
Pienet nauhakujan aukot tässä kohtaa on muistettava jättää auki sivusaumoihin.
Lopuksi vielä suuosat yhteen.
Kääntöaukko kuitenkin taskun kohdalle.






Reippaan kokoisesta kääntöaukosta ei ollut konsti eikä mikään vetää kankaat nurjat vastakkain.
Helppoa kuin kastelukannulla kastelu.

Taskuja näyttäisi olevan vain yksi, mutta todellisuudessa niitä on kolme.
Taskuläppä on ommeltu kiinni vuorikankaaseen, mutta vain osittain.
Sivussa on vaipan mentävä aukko.
Ja siellä päällimäisen taskun alla piilossa oli se vuorikankaan värinen pikkutasku.






Sujautin vuorikangaspussin laukun sisälle ja napakasti istui.
Ei siis mittavirheitä.





Nauhakujalle ompeleet ja komia kukonharja kassinsuulle.

Samasta kankaasta ompelin pitkät kaksi nauhaa,
jotka pujotin sivusaumoissa olevista aukoista nauhakujalle.
Pujotin nauhan kujaan siten,
että sen pää tuli samasta aukosta ulos mistä sisään oli mennytkin.
Toinen nauha oikean sivusauman aukosta sisään ja ulos.
Toinen nauha vasemmalta samoin.







Kääntöaukon ompelin piilopistoin kiinni,
sillä en halunnut kassiin ylimääräistä näkyvää ommelta.
Mikäli taskupussin jättää ompelematta vuorikankaaseen kiinni,
saa tässä vaiheessa näppärästi ommeltua koneella 
tuon kääntöaukon taskupussiläppään kiinni.






Mukavaa kassikesää kaikille!




24.6.2012

Muistiin talletettu









 
Riitti riemua ja hohdokkaita hetkiä
meille keskikesän juhlistajille.








Saunamökin ovi pitikin tänäjussina pönkötä
hieman tarkemmin,
sillä heti oven takana
letkutellingillä
oli harmaasieppopariskunnalla
viisi nälkäistä nokanaukojaa taukoamattomassa ruokinnassa.









Pihamaalla
keinun kupeessa
keskellä ylipitkää nurmikkoa
nökötti suloinen pienenpieni rusakko.
Siinä paikallaan
 hievahtamatta
 odotti iltaan asti emoaan.



 







 
Ladottiin halkoja rusakon ympärille
meille kaksijalkaisille merkiksi ja muistutukseksi,
sillä siitä ohi kulkee juuri kulkureittimme
ulkokeittiön hellakopille.










Räiskäleitä muorintaikinasta
mansikkahillon kera
söimme kaikki keskikesän kunniaksi.
Lupasin paistaa tällä kertaa niin paljon,
ettei laskua tarvinnut kenenkään toisen syömisistä pitää.
Ja kyllä söivätkin.
Laskematta.








Ei puhaltanut tuuli.
Inisi vain.
Poikkeuksellisen tyyni ja hieno hyttyskeli kun osuikin juhlapäiväksi
ei offitta kyennyt yksikään askeltamaan.








 

Lennokkaasti lianihypyillä peseytyivät tarzaninalut
 ilta-auringon komeasti valaistessa rantamaisemaa.
Sinne jäi polskahtaen offintuoksuinen hiki.

 







Komeat pärskeet lähti pakarapommeistakin.
Melkoista räiskettä riitti siis ahvenkaupungin asukkaillakin.




 





 
Ja eihän se sovi juhannuksena
saunan lämpöön kavuta ilman vihtaa tai vastaa.
Meillä sidottiin vihdat.
Isoon ja pieneen käteen sopivat. 

 









Vaan lämpö saunan se kaiken kruunaa
nyt kiukaalle vettä,
 oi on se niin kuumaa
vihta ja sen tuoksu,
tää on niin sitä keskikesän huumaa.

♥ 




 

21.6.2012

Turhuudennälkä




Minä ja turhake.
Kyllä, turhake.
Myönnän sen hyvillä mielin.





Tarina nimittäin alkoi jotakuinkin vuosi sitten, kun jossakin
postimyynti-humpuuki-kamaluus-tunkulehdestä
satumalta tulin hyyskässä nähneeksi ja lukeneeksi sen ensikerran.

Muistan,
 miten silloin tulin tuhahtaneeksi sen perään,
että kaikkea ne keksiikin.

Okei, myönnän.
Se jäi mieliini kuleksimaan.
Jäin niinkin paljon,
että kerkesin jo hiukkasen verran harmistumaan,
kun sitä hirmuökkömainosta en enää mistään jälkeenpäin löytänyt.
No, se harmistus laimeni ja haihtui aikanaan.
Joskus aina kuitenkin jostain se muistui mieleeni.

Harvemmin mitään ihan näin vakavaa
 'en saanut sitä' -oloa kuitenkaan tulee.
Mutta nyt siis elin sen olotilani kanssa pitkän tovin.

Minä mitään turhaa koskaan osta.
Enpä niin.
Joopa-joo.
Itsensäpettäjä.
Minä.





Vaan nyt tulen ulos kaapista.
Ja se kaappi on tässä tapauksessa kasvihuone.

Turhake nimittäin kuuluu nyt kasvihuoneeni varustukseen.
Ja se kuulu sinne nyt,
 koska tätä minun vohkaamaani turhaketta myytiin puutarhakaupassa.
Ei se siis voi olla ihan kauhea humpuuki.
Turhake kyllä,
sillä kyllähän ilman sitäkin sato maistuu ihan yhtä hyvältä.
Ainakin melkein.





Mutta tässä se on.
Turhakkeeni.
Minun turhakkeeni.


Kurkkumuotti.



 
 

 
Ja turhake se oli vielä paketissa.
Vaan nyt se on päässyt töihin.
Ja jos tämä toimii ja saa minut hymyilemään
 viipaloidessani aamiaisleivälleni sydämen mallisia kurkunsiivuja,
 niin en enää koskaan puhu siitä turhakkeena.
Sepä muuttuukin siinä tapauksessa ilokkeeksi.

Muutama päivä vielä ja saan todeta vaihtuuko nimike.
Odotukset ovat korkeat
ja panostukset pienet.
Ei siis hassumpaa, sanoisin.


 





Siellä se kurkku nyt jämäkän muovikotelon sisällä kasvaa kasvamistaan.
Ja kasvaa vain minun turhuudennälkäni tähden.
Kaikkea kanssa.
Minä olen nyt
kasvuhuoneesta ulos tullut mainoksen uhri.


Ilokkeen vai turhakkeen omistaja?
Siinäpä pyhien pulma.



 


Rauhallista ja oikein mukavaa juhannusta
 itse kullekin blogini lukijalle!

 

19.6.2012

Kesäheinän omaksi







Kesäistä lierihattua oltiin meitin töllissä vailla.
Malleja etsiskelin ja tähän simpukkalierihattuun päädyin.






Malliltaan syvälle päähän istuva.
Lieri todellakin pysyy kohdillaan eikä käytössä silmille lerpsahda.
Istuu siis todella hyvin päähän,
 vaikka virkatessani hattu tuntui kovin korkealta.
Onneksi maltoin kuintenkin vain uskoa ohjetta,
enkä jättänyt kerrosta matalammaksi.





Koukulla 2½ kulutin hattuun Novita Tennessee lankaa hiukan toista kerää.



 



Mukavaa kesäistä viikkoa kaikille!