31.5.2012

Ne salaisimmat




blogin
Katja81K
 paljastui minun salaisekseni.

Kiitos ystävyydestä!







.
Vaikka paketteja lähettänyt ystävä jo selvisikin,
niin salaisuudet ne silti jatkuvat vaan.
Melkoinen salapoliisi saisin olla,
jos kaikista noista langoista tiedot jostakin löytäisin.
Ainokaisessakaan kerässä ei nimittäin ole vyötettä.

Nikke Knatterton
olisi nyt oiva heppu mystisten salaisuuksien selvittäjäksi.

Yks asia mua nyt kummiskin harmittaa.
Tuossa suklaassa oli vyöte.
Sen maun kun meinaan olisin ilmankin tunnistanut.


Nyt nautitaan tulevasta kesästä ja
sitten syksyllä taas uudet salaisuudet pakataan matkaan.


Kiitokset vielä Heidille ringin emännöinnistä ja leppoisaa kesää!

Mukavaa kesää myös sinulle Katja!





30.5.2012

Häikäisevää







Meketys-blogin Meke
antoi hyvän kiertää
ja minäpä tartuin tähän tempaukseen.

Meke lupasi hyvää kierrättää valmistamalla itse omin kätösin korun.


Ja katsokaa mitä ihanaa sainkaan!






Kokonaisen korusetin nimeltään
Valittu.

Pihalla kivipenkereellä istuin kun postia availin.
Häkellyin näkemästäni.
Hetkeen en tehnyt, en sanonut mitään.
Huokailin vain.
Ihastelin.
Vaivuin mietteissäni vuosien taa.


Tietämättään
hän on onnistunut kätkemään koruihin
minulle erittäin rakasta ja tärkeää symboliikkaa.



♥ Kiitos Meke ♥






PIF
(Pay It Forward)
tempauksen
tarkoitus on tuottaa hyvää mieltä eteenpäin.

Minäkin nyt lunastan lupaukseni ja jatkan siis hyvää eteenpäin.

Kolmella ensimmäisellä halukkaalla
on mahdollisuus saada minulta jotain omin käsin valmistamaani.
Mitä se on, sitä en vielä tiedä.


Mukaanlähtijän tulee luvata laittaa hyvä kiertämään taas kolmelle eteenpäin.
 Ainoa ehto on, että sen hyvän, mikä kiertää tulee olla itse tehtyä.

Kerro minulle kommentissasi, jos mukaan hyvää kierrättämään lähdet.
Lisäksi ota minuun yhteyttä sähköpostilla.
m a t o n k u d e   ä t    l u u k k u    p i s t e    c o m 
Varaan itselleni reilun valmistusajan.
Saat minulta viimeistään elokuun lopulla postin tuomana hyvää mieltä.

 
 
 
Hyvää mieltä teille jokaiselle!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

29.5.2012

Kuumalle sannalle






Ruotsalaisuushuuma valikoitui tämän kassin kankaaksi.
Joskus aikanaan hankittu pikkutöllin sisustusajatelmissa.
Hulpiossa näytti olevan vuosiluku 2007.
Vuorikankaaksi pääsi keväänvihreä
epäkäytännöllisen kokoiseksi osoittautunut tyynyliina.

Kaikkiaan tarvittiin vain yhtä kaavaa,
joten leikkaamisessa ei kauan nokkaa nistelty.
Ihan simppeli ja selkeä tehdä kuten ohje neuvoo.
Kunnes tulen kohtaan seitsemän.

Silloin mietin,
että tuleeko kassin sangat tehdä
muovikassityyliin vai olkapäällä pidettäväksi.

Ja siitä se sitten lähti.
Soveltaminen.

Kaipa ne voi tehdä kumpina vain.

Minulle käyttö olkapäällä olisi ehkä mielukkaampi,
joten täyttä eteen valitsemaani suuntaan.
Onnenmuruja blogin Pivikki oli tehnyt tämän





Jouduin purkamaan hieman sangan ulkoreunan saumoja,
jotta sain sangoista ja kassin toimivuudesta minulle mielekkäämmän.

Kassini sai päälitikkaukset vain sankoihin.
Taas toisin miten ohje kehoittaa.
Minä vastavirrankulkija.

Vaan mitäpä sen on väliä.
Kyllä se kassi olallani kulkee sinne vastavirtaankin.





Mukavan oloinen siitä tuli.
Jotenkin kovasti
rantahiekkameininkinen.

Siis juurikin sopiva kesään.

Nyt vain hellelukemia troposfääriin,
hiekkaa varpaiden väliin ja kermajäätelöä suupieliin.






Rantavahdit hoi!
Simmarit kulkee tässä kassissa.







28.5.2012

Helposti se rönsyää


Aamu oli hieman viileä ja yösateen jälkeen maa vielä märkää.
Niinpä sisäpuuhat kutsuivat.
Hauska kesäkassin ohje löytyi
Onnenmuruja blogin linkistä.

Muutama kangaspalanen muistui kaapinkätköistä mieleeni.
Niitä haeskelin ja leikkaamaani kaava-arkkia mallailin kankaiden kuvioihin.
Aurinko kuivatteli jo pihamaata ja sinnehän huomasin rientäväni
ajatuksena napata kuva tai pari kangaspalojen seuraksi.




Ja siitä sitten taas kaikki lähti rönsyämään
kuin Valio-kankaan niittynätkelmä.




Sakset ne oli tälläkin pihahiirellä kädessään kuten minullakin kangaspuuhissani.
Tämä siis tuntui sopivan aiheeseen mainiosti kuvattavaksi.




Saksiniekkahiirosen vieressä
Flik soittelee serenaadejaan yhä yksikseen.
Ei ole nuorikkoa vierelleen saanut luriteltua.
Vaan lemmikit ne viihtyvät seurassaan kuitenkin kauniina.




Lemmikeissä oli hauska muunnoskin kukassaan.
Sinisten ja valkoisten lemmikkien välissä kasvoi hyvin isänmaalliset yksilöt.
Tälläiseen en vielä ole aikaisemmin törmännyt.




Seuraavaksi ihmettelin miksi tässä kukkii vain yksi ainukainen tulppaani.
Kaunis se on vaikka kovin orpo yksin töröttäessään.
Muut vain ovat työntäneet valoon yhden yksinäisen lehden sipuleistaan.
Ovatkohan liian syvälle sipulit joutuneet
vai miksi ovat niin kovin arkajalkoja kukkimaan?




Mansikka kaunokainen oli saanut vieraakseen pikkuruisen kämpäreen.
Nälkä sillä pikkuisella oli,
kun kovin kauan nautti kukinnon antimista.
Rauhassa sai masunsa täyttää.
Poistuin hiljokseen takavasemmalle.




Ja ahomansikka se siellä kukki valtoimenaan.
Ahkera kuusijalkainen matkaaja seuranaan,
harhaantuneena läheisen muurahaispalatsin polulta
pienelle herkuttelulle. 
Nälissään sekin pienoinen.
Ja minäkin.
Tehdäänpä raparperisoppa, päätin ykskaks.
Ja silloin huomasin itsekin harhaantuneeni jo kovinkin paljon.


Pihalla sitä taas oltiin eikä siellä ompelupuuhissa.
Sisällä odottivat kone ja kankaat.
Saksetkin.
Niistähän se tämä kaikki rönsyily alkoi.

25.5.2012

Kolmas tunnelma






Puuvillan pehmeys
Viehättävä kiilto ja värit
Puinen koukku

Pörriäisten ahkeraa surinaa
Vienoa tuulta ja aurinkoa
Omenapuun alla
 Pihakeinussa


Niistä on omat pienet hetkeni tehty.




Näissä toukokuun tunnelmissa
valmistui
kolmas kaulurihuivi.




23.5.2012

Minä ja vakaa päätökseni


 


Kevättalvella
viisastuneena muka edellisestä keväästä
päätin olla
liiemmin hankkimatta
mitään ihmeellistä tai isotöistä
pihamaalle.
Niin varma olin päätöksestäni, että uskoin sen myös pitävän.
Vakaa päätökseni.





Vaan mites kävi naisen ja päätöksen.
Eräänä kauniina ja erittäin tuulisena kevätpäivänä se tapahtui.
Siinä se meni.
Tuuli tempaisi mukaansa
vakaan päätökseni.
Vaan ei mua.

Siihen mä jäin hymy korvissa.
Se hymy,
joka paistaa juuri hyvän idean saaneen naamalla.




Siinä sitä sitten vietettiin monta pidempääkin hetkeä lapionjatkeena.
Kottikärryn renkaaseenkin lisättiin välillä ilmaa.
Monta päivää on huhkintaa kuulunut.
Ähellystä ja ärräpäätä.
Mulla kun on aina sormet tai varpaat alla,
puristuksissa tai jossakin tiukasti välissä.
Menee vielä päiviä
ennen kuin se on valmis.
Ja se valmistuva on kukkapenkki.
Kukkapenkki pioneille ja esikoille.
Ne sen vallatkoot.




Mutta päättänyt olen,
etten muuta isoa puuhaa pihalla aloita.
Ainakaan tänä vuonna.
Tai ainakaan ihan heti.
Vakaata päätöstä en enää tee.
Se on mulle mahdotonta.
Mutta yritys oli kova, tosi kova.
Vaan tuuli oli nyt vaan kovempi.




Hankin sitten puutarhalta vain ne tarvittavat pionit ja esikot.
Jäi se vakaa päätös varmaan tällä kerralla auton oven väliin.
Ei se mukana ainakaan kulkenut.


Ajattelen positiivisesti.
Vain pari kassillista muuta kaunista ja kivaa!






22.5.2012

Vastatulta





Kuulkaas kun nyt on tulossa kutitolkulla sarjatulta.
Näitä 11 kysymyksen panoslippaita ampuu meitille nyt semmosella tähtäimellä,
että osus ja uppos!

RÄTÄ TÄTÄ TÄÄ
*rumpujen pärinää*
Nyt annetaan vastatulta!






Omat kysymykseni tulevat tässä:

1. Mikä saa sinut kirjoittamaan blogia aina uudestaan?
2. Tuleeko sinun lähetettyä postikortteja tai kirjeitä?
3. Näetkö kuvassa vain neliöitä ja pystysuoruutta?
Kuinka monta ympyrää näet kuvassa?

4. Kun leivot, tai joskus olet siihen ollut koulussa pakotettu,
niin nesteytätkö hiivan suolalla vai haaleaan nesteeseen?
5. Ammottaako allakkasi vapaata tyhjyyttä?
6. Lautasellasi on pala sinappisilliä.
Pyydätkö kyytipojaksi perunan vai ilmoitatko saaneesi väärän lautasen?
7. Tarvitsetko kesällä joka tilanteeseen kengät vai riittääkö usein pelkkä kynsilakka?
8. Oletko sinäkin aukaissut kotisi ulko-oven auton kauko-ohjain lukitsijalla?
9. Käytätkö ostoksiisi omaa kauppakassia vai tienaako kauppias usein niilläkin?
10. Oletko kertaakaan hypännyt 10 metristä veteen?
11. Uskotko löytäväsi kesällä nelilehtisen apilan?



En kyllä enää kehtaa niitä erikseen kenellekkään jakaa.
Nuo olin alunperin ensimmäisen haasteen saatuani itse kirjoittanut eteenpäin jaettaviksi.
Mutta omalta osaltani lopetan tämän tulituksen.
Olen siis vastarannan niskoittelija, rivipetturi.
Suoranainen käpykaartilainen.

Kommenteista olisi tietysti mukava lukea
 mitä itse joihinkin kysymyksiin olisit vastannut.






Itse lupaan jokaiseen saamaani 77 kysymykseen vastata,
vaikka tiedän sen urakan hyvinkin olevan kahvia kuluttavaa laatua,
isokuppinen kun olen =D
Vaan omatpahan ovat poroni tölkissä!


Samalla kyllä epäilen, ettei yksikään lukija ole kiinnostunut tätä läpi lukemaan.
Mutta liitänpä muutaman kuvan, niin niitä voi ainakin katsella.
Ja jos todella luit kaiken, niin jätäppä minulle palkinnoksi kuittaus.





Iloinen Pirkko blogista
haastoi minut vastaamaan pussilliseen kysymyksiä ja
välittämään oman kopsallisen kysymyksiä taas eteenpäin peräti 11 blogille.
Huima määrä.

Mutta kiitos siis Pirkko haasteesta!


Ja sitten vastaukseni kysymyksiin:

1 .Mitä olet viimeksi tehnyt puutarhassa?

Keltavuokkoa ja lipstikkaa tarkastelin, josko sieltä saisin alkuja matkalle toisiin pihoihin.

2. Mikä puutarha on sinulle mieluisin? Tai mikä on hienoin näkemäsi puutarha?

Oikein kovasti yritin miettiä, mutta mitään yhtä tiettyä ei nouse esille erikseen.
Kauneutta on niin jokaisessa pihassa, puistossa ja puutarhassa.
Kasvitieteelliset puutarhat ovat kaikki upeita.

3. Luetko puutarhakirjoja tai puutarhalehtiä?

Puutarhakirjoja minulla ei ole, mutta Kotipuutarha tulee lahjalehtenä.

4. Jos tekisit kesäkukkakorin, mitkä 2-3 lajia siihen laittaisit?

Keijunmekko ja Hopeaputous.

5. Mikä on parasta, mitä puutarhallesi voisi nyt tapahtua?

Kuormallinen sontaa ja mulle täysi työrauha.

6. Jos olisit kukka, niin mitä lajia?

Köynnöskrassi.

7. Mikä on suhteesi kissoihin?

Meilläkin olis, jos isäntä ei pistäis hanttiin.

8. Entäpä lempi TV ohjelmasi?

Frasier

9. Oletko illanvirkku vai aamunvirkku?

Aamuvirkku, jos malttaisin mennä maata ehtoolla.

10. Järvi vai meri?

MERI
Se tuoksu.
Lokkien, tuulen ja aaltojen ääni.
Sitä mulla on usein oikein kova ikävä!

11.Kaupunki vai maaseutu?

Maaseutu.



Hips heijakkaa!
Puuhakas Hanna blogista
Lankakaaos
haastoi minut mukaan tähän samaan
11 kysymyksen rulettiin ja vieläpä samanpäivän iltana.

Kiitos Hanna!

Tässä ovat vastaukseni Hannan esittämiin kysymyksiin:

1. Kuka on sinun eniten ihailemasi henkilö ja miksi?

Yhtä en pysty nimeämään.
Ympärilläni on monta ihanaa ihmistä,
joilla jokaisella on monia ihailtavia ominaisuuksia.

2. Mikä on tavara, jota ilman et voisi elää?

No höh...kahvinkeitin.

3. Mikä on lempivuodenaikasi?

Kaikki, mutta olen kaiketi eniten kesän lapsi.

4. Jos saisit vuorokauden aikaa tehdä ihan mitä vaan, mitä tekisit?

Lähtisin sukeltamaan koralliriutoille.

5. Mikä on lempijuomasi?

Vesi

6. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi ja toteutuiko se?

Haaveeksi se jäi, opettaja.

7. Mikä on lempijuhlasi?

Joulu

8. Onko sinulla jokin hassu tapa, jonka teet toistuvasti?

Ei, tai sitten teen sen tiedostamattani.

9. Jos saisit elää jonkin hetken elämästäsi uudelleen, mikä se olisi?

Tähän en yksinkertaisesti voi vastata.
Elän tätä hetkeä ja nauttia siitä.

10. Mikä saa sinut ilahtumaan varmasti?

Postikortti

11. Mikä asia sinut on viimeksi saanut nauramaan?

Lapsen nimiehdotus pehmoöttiäiselle.



Hippelihei!

Tuli seuraava päivä ja 11 kysymyksen hässäkkä
 Tylsän Mörököllin blogista.

Kiitosta vaan!
Vastaillaan, vastaillaan.




1. Kuka julkisuuden henkilö haluaisit olla?


Ei julkisuus ole minua varten.
Olisinko sitten lähinnä munaton Uuno.


2. Koulutuksesi?


Jokunen tekninen paperi on mapitettu hyllyyn.




 3. Lempivärisi?


Punainen ainakin.


 4.  Jos olisit kukka, niin mikä haluaisit olla?


Särkynyt sydän


 5. Kissa, koira vai hamsteri?


Koiruus


 6. Mitä perinteet sinulle merkitsevät?


Paljon.
Kunnioitusta edellisille sukupolville.




 7. Jokin hauska muisto lapsuudestasi, jonka haluat jakaa kanssamme?


Isä ihmettelee ison linnun kuvaa ja miettii mikä se olisi.
Siinä sitten ihan hiukkasen tiedän auttaa:
"No, toi on tietenkin kondoomikotka!"






 8. Luetko paljon kirjoja?


Ajoittain.


 9. Musiikkimakusi?


Kaikki käy, paitsi M.A.Numminen.


 10. Jokin asia, mitä ilman et tule toimeen?


Koti.
Siellä asuu perhe ja
ystävät ovat aina tervetulleita.


11. Kokkaatko vai leivotko mieluimmin?
 
 Ööö...kun molemmat.





Heissulivei!
Ja vielä 11 kysymyksen ruletti Prusiluskalta blogista
Prusiluskan väkerrykset.

Tässä vastaukseni  kysymyksiin:

1. Koukku vai puikko?

Puikko

2. Mikä oli ihan eka käsityösi?

Yksi varhaisimmista käsitöistä on edelleenkin tallella.
Kirjailtu huopapussukka.

3. Mikä oli lapsuuden rakkain harrastuksesi?

Piirtäminen

4. Minkä taidon haluaisit oppia ja miksi?

Laitesukellus olisi opittava, jos mielisi haaveensa toteuttaa.

5. Unelmamatkakohteesi?

Koralliriutat

6. Paras koskaan saamasi lahja ja keneltä sen sait?

9 vuotiaana sain nimipäivälahjaksi punaisen puukahvaisen puukon siskolta.
Sen riemun muistan vieläkin.

7. Mikä eläin haluaisit olla ja miksi?

Jos joku pitäisi olla, niin oma koirani.
Silloin saisin tietää, miltä ne halis, rapsutukset ja pusut tuntuisivat.

8. Paras näkemäsi elokuva tai lukemasi kirja?

Neljät häät ja yhdet hautajaiset

9. Mikä on tämän päivän toiveesi?

Herätä joskus toistekin yhtä mukavasti kuin tänään.

10. Mikä oli paras eilen sattunut asia?

Pikkuihmisen ensimmäisen kalasaaliin ylpeä hymy.

11. Mitä toivoisit huomenna tapahtuvan?

Jokin pieni iloisesti hymyilyttävä asia.



Hupsheijakkaa!

Vielä se rysähti kertaalleen 11 kysymyksen motti blogista
Neule-Kirpun neuleet


Ja tässä vastaukset kysymyksiin.




1. Minkä ikäisenä aloitit neulomisen/käsitöiden tekemisen?
Siinä se on ollut 10 korvilla.


2. Minkä uuden käsityötekniikan haluaisit oppia?
Joskus halauan vielä nypläystä kokeilla.


3. Millaisia neuleita neulot eniten?
Jaa eniten. En osaa sanoa.
Kaikkea sillai tasisesti ja eniten koukulla.


4. Unelmiesi lanka?


Puuvilla


5. Suurin haaveesi?
Se on edelleen se soliseva puro pihalle.



6. Minne haluaisit matkustaa?
Jos mun olis pakko ulkomaille matkustaa,
niin sitten jonnekin rauhalliselle ja vaarattomalle saarelle tutkimaan luontoa.



7. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla?


Avonainen ravisteltu vichy-pullo.


8. Mikä ilahduttaa sinua tänään?


Koira oppi istumaan käskystä.
Ollaan molemmat itsepäisiä, mutta työvoiton otin.


9. Hassuin paikka missä olet neulonut?
Hermostuksissani heräämössä.



10. Onko sinulla muuta rakasta harrastusta käsitöiden lisäksi?
Kaikenlainen käsillätekeminen pihalla ja kotona.



11. Lempi vuodenaikasi ja miksi?
Kai se on loppukesä, kun saa popsia vatsansa täyteen pihakierroksella.
Vaikka kaikista vuodenajoista silti pidän.



Herttileijaa!

Eipäs hättäillä. Vielä tulee litanja blogista

1. Kuka opetti sinulle käsityön alkeet? Opetti luomaan silmukat tai tekemään ketjusilmukoita tai ompelemaan?
Äiti ja käsityöopettaja Hanna.

2. Minkä taidon haluaisit oppia (käy mistä asiasta tahansa)?
Kalligrafiakirjoituksen

3. Onko jokin unelma toteutumatta - jos, niin mikä?
Vielä joskus minulla on taas se 300 l akvaario.

4. Paras kesämuistosi
Partioleirillä kuusen alla paistettiin kaatosateessa lättyjä. Niin kauhee nälkä oli, että ne neulasilla maustetut puoliraakileet oli mitä parhainta syötävää.

5. Kamalin kesämuistosi
Virvelinvieheen kolmipäinen koukku vasemman silmäkulman nahassa tiukasti kiinni.

6. Mikä saa sinut tulistumaan?
Sen kun osisinkin eritellä, niin asialle olisi jotain tehtävissäkin.

7. Entä leppymään?
Aika ja oma rauha.

8. Mielestäsi turhin julkkis
En pysty yksittäistä nimeämään, mutta hän joka sitä pitää ainoana oikeana pyrkimyksenä ja saa haluamansa julkisuuden keinolla millä hyvänsä.

9. Lempi musiikkisi
Kaikkea muuta lupaan kuunnella, mutta M.A. Nummista en kykene.

10. Paras vuodenaika
Aina parhaillaan eletty.

11. Miksi bloggaat?
Aloitin Salainen neuleystävä -rinkiä silmällä pitäen ja no nyt vaan on niin kivaa tänne juttuja kirjoitella kun joku niitä vielä lukeekin.

Hölökyn kölökyn!

Sieltä se vielä vaan tuli blogista
Pellavasydän

1. Parasta blogin pitämisessä?

Huomata, miten oman ajatuksen kirjoittaminen kiinnostaa joukkoa lukijoita niin,
että siihen vielä annetaan vastauskin. Vaikka hymiökin!

2. Mikä käsityö ei onnistu yrittämisestä huolimatta?

Kyllä yrityksestä aina jokin tekele syntyy.
Eri asia on taas, olenko lopputulokseen laisinkaan tyytyväinen.

3. Minkä käsillä tekemisen hallitset parhaiten?

Aina sen mikä on mieluisin. Ei ole yhtä muiden ylitse.

4. Minkälaisten ihmisten lähellä viihdyt?

Hyvän kuuntelijan ja kannustajan vierellä.

5. Minkälaisia sinulle annettuja kommentteja luet mieluiten?

Ihan kaikki luen. Ja tähän asti kaikki ovat olleet yhtälailla mieluisia.

6. Paras kesäloman viettotapa?

Ilman aikataulutusta koko perheen voimin.
Tehdään mitä mielitään.

7. Mikä olisi syy kadehtia jotain ihmistä? Kadehditkö yrittäjiä?

Miksi kadehtia?
Yrittäjydessä ei ole mitään kadehdittavaa. Kovaa työtä.

8. Oletko koskaan heittänyt saamaasi lahjaa roskiin? Jos, niin minkä?

En ole mitään hukkaan heittänyt. Ei ole edes mielessä moinen käynyt.

9. Onko olemassa naisten ja miesten töitä? Mitä siis ajattelet miehistä, jotka virkkaavat pitsiä ja onko se sama, jos nainen korjaa moottoreita?

Kukin tekee mitä osaa ja haluaa.

10. Minkälaisia postauksia et haluaisi lukea?

Hyvän maun ja tavan vastaisia.

11. Koska aloitat jouluvalmistelut?
Marraskuussa joulu näkyy jo kotona. Lahjavalmisteluja syntyy jo aikaisemmin.



LOPPU





Kahvihöyryisin ja kofeiinikylläisin
terkuin
Matonkude


Mä oon Homo sapiens,
en robotti,
vaan
hullunkurinen
nainen
ja
nyt ihan täynnä
kahvia.




20.5.2012

Jekut matkaan




Arpajalkana
meillä toimi virallisen tuulen valvonnassa
virkkamani kärpässienen ontto sisus.






Sinne sujautin kaikkien 20 arvontaan osallistuneen bloggaajan nimilaput.

Oivallisen onnettaren
suloisen käden sekoitus ja loppuloitsu.


Silmukkamerkeiksi meidät luotiin
vaan moneen menoon me voidaan yhdessä kasvaa.
Kukin löytäkööt mukavan paikan luotanne.
Pitäkää jekut mielessänne.




 
 
Arpaonni lykästi neljää seuraavaa blogiystävää.

Tangelstiina
Henna73
Kati
Paula


Antakaahan s-postilla yhteystietonne, niin jekut lähtevät postilla matkaan.
matonkude at luukku piste com


18.5.2012

Vaalea sinisilmä



Lankaisen ystäväni salaisuus on kohdakkoin selviämässä.
Kevään kierros on päättymässä.

Arvailuja olen tehnyt varmuutta saamatta.
Hyvin olet salaisuutesi säilyttänyt!

Ekan puketin ekopuuvillasta uhosin lappuhousut kissalle virkata.
Vaan ei ollut kattiakaan silloin.

No, tokan lähetyksen paksu villasekoite
oli kuin tehty kehräävän tassuttelijan syntyyn.

Ja tässä hän nyt on.






SNYPI

Syntymäpäiväsankarittaren ensipotretti.






Siinä se herkkusuu odottelee päiväkermojaan nöttösleivos sylissään.





Housut vaihtuivat matkan mutkitellessa hamoseksi jämäkuun ansiosta,
mutta pitäähän se tyttökisulla juhlamekko ensisynttäreillä olla.
Eikös?


Ne housut käyvätkin sitten paremmin arkipäivien puutarhasteluun,
kunhan vaan saan ne ensin aikaiseksi tehdä.



Ja kuulkaas.
Nyt pitäisi saada seuraavaksi orava.
"Mutta miten sä osaat tehdä sen hännän?"
tuumi pieni ihminen.

Kyllä osaavat pienenä jo narusta nykästä!





Muistutus:
Vielä ehdit mukaan jekkuilijoiden


Meitin pikkunen arvonta





16.5.2012

Kivikkoinen sydän



Kädet huutavat käsirasvaa.
Voikukat, vuohenputket, nokkoset, juolavehnät,
mitkälie "ei kuulu joukkoon"- rikkakasvit
ovat saaneet pöllyävää kyytiä.
Kitkeminen ei ole mielipuuhaani,
mutta tämä kevät on ollut siltä osin poikkeava.
Maa on sopivan kostea ja kuohkea,
eikä rikkakasvien juuret vielä liian tiukasti pitkiksi kasvaneita.
Ehkä olin riittävä ajoissa niitä nyppimässä.
Tai ehkä olen vain jotain jo oppinut.





Mitään englantilaistyyppistä tiptop puutarhaa minulle ei koskaan tule.
Runsaudesta pidän,
niin että paikassaan sitä yhtä kasvia saisi sitten olla paljon.
Helppohoitoiset,
itsestään simentävät ja rönsyilevät tuntuu pihallamme toimivan.
Sellaiset,
jotka nousevat seuraavanakin vuotena ylös,
 vaikka niille kurjasti olisi edellisenä kasvukautena käynytkin.






Kivistä pidän.
Niitä meillä on ihan oman maan antimina.
Lapiota ei maahan saa iskettyä,
etteikö se kolahtaisi jonkinlaiseen lohkareeseen.

Salaojitus kun aikoinaan tehtiin vanhan talon ympärille,
niin en kuvitella saattanut,
miten paljon siitä jää kiveä ja mursketta ylimääräiseksi.
Ja kun sitten sen valtavan määrän silmissäni näin,
 levitin käteni.
Minne?
Läjitettävä se oli jonnekin.
Suurten kuusien alle ne kuormat lopulta kipattiin.
Ne kuusetkin siitä kaadettiin sitten.
Jo riitti kuulkaas kivikasassa aurinkoa ja kuivuutta suojattomalla eteläpihalla.
Hikipäissäni viimeisilläni
nostelin kiviä kasan reunoille penkereeksi.
Kasa tasaantui muotoonsa.
Päälle kipattiin lampolan kultaa ja lopuksi kompostin multaa.
Joskus aikanaan huomattiin kasan saaneen sattumalta sydämen muodonkin.




Edelleen sinne samaan pengerrykseen saan upotettua
ruohonleikkurin paljastamia pihan karikoita.
Tänäkeväänä kitkiessäni mietin,
miten montaa sorttia olen koittanut
siinä kivikkosydämessä kasvattaa.
Siinä kuitenkaan onnistumatta.
Se pengerrysaikainen kaveri
on kyllä jo onnistunut kasvamaan 39 sapaankokoon.
Onneksi sitä jossain huomaa onnistuneensa.





Valtoimenaan,
 mutta sovussa toinen toistensa vieressä,
kivikossa kasvaa nyt
kaliformian-, siperian-, idän- ja silkkiunikoita sekä 
punaruusujuurta, arovuokkoa, kylmänkukkaa, levisiaa,
mehitähteä ja keskipäivänkukkaa.
Syksyllä se on lohduton ja suorastaan ruma,
mutta tiedän sen ruumuudella olevan tarkoituksensa.
Keväällä kivikkosydän puhkeaa taas kukkaan.




Jotakin syksyn kaunistajaa kivikkoon kaipailen.
Osaisitko tämän kirjoituksen perusteella jotakin ehdottaa?
Villiviini on käynyt mielessäni.
Saisi kiertää pengerryksen ulkoreunalla ja syksyllä punertaisi kauniisti.






15.5.2012

Pilke silmäkulmassa



Eihän se neulominen ole vakavaa puuhaa.
No ei sitten alkuunkaan.
Ei silloinkaan,
kun se tuppaa neuloosin puolelle heittäytymään.


Itse paremminkin huomaan viihtyväni koukunjatkeena,
joten näille ei ole siinä hommassa virkaa.
Kunhan nyt vain varmuudeksi nuo tein.
Jos kummiskin joskus tarttisin.

Mutta lukekaas!






ILMOITUS

Joukko hyvätuulisia jekkuilijoita,
silmukkamerkkejä,
etsivät neulovaa kotia,
sillä hinku on kova päästä tositoimiin.




Laitankin nyt pienen arvontamasiinan puksuttamaan
kaikille halukkaille.
Näpyttelet vain norjilla näpeilläsi
minulle tiedoksi halukkuutesi osallistua
pikku-jekku arvontaan.

Minun puolestani saatte linkittää ja lukijaksi liittyä
enkä estä arpajaisia lehdessäkään mainostamasta,
mutta kaikesta edellisestä puuhasta huolimatta
jokaisella on siis käytössään yksi yhdenkäden arpa.


Näpyttele mielikkivärisi
tämän viikon sunnuntaihin
kello kuudentoista kaffepaussiin mennessä.

Kaikkea muutakin tykkään lueskella,
joten sana on kommentointipalstalla vapaa
eikä julkaisusta peritä veroa.


Neljälle
 onnenneuloosille
voisin luvata jokusen merkin lähettää.
Sen lempivärisenkin, jos ei jekkuilu iske.




Joten pitemmittä pulinoita,
sana on vapaa!






12.5.2012

Torkkupeiton ylijäämää



 
Torkkupeitto 48 isoäidinneliöstä
valmistui hyvinkin jo vuosi sitten.

Huomasin sen saaneen jo reijänkin,
joten tietää mulle paikkauspuuhia.





Lankojakin jäi ylimääräisiä jonkin verran.
Vajaakeristä tein muutamia pipoja ja muuta pientä.
Näillä loppulankatöillä kasvatan jämäkuun saldoa.






Kaksi pipoa tein Kardemumman Pauliina-pipon ohjetta soveltaen.
Yhden kestopikkuleivoksenkin pyöräytyin tuossa iltasella.

Leivoksia pitänee valmistella lisääkin.
Tuo yksi ainokainen sai niin suuren suosion,
ettei meinannut käsipareille piisata.
Villalankajämästä on seuraava onneksi jo valmistumassa.


Niin se äiti vaan leipoo taikinasta kuin langastakin lapsille makoisaa maistuvaa.




Onnellista Äitienpäivää kaikille!






Vasta kun pieni ruttusuu on syntynyt,
päässyt rinnalle,
nuori nainen tuntee voittaneensa.
Kaikki muu pienenee sen rinnalla,
että on synnyttänyt lapsen,
tehnyt sen teon.
Ensimmäisen kerran.
-Heidi Köngäs-