30.4.2012

Väriä ja iloa




Työmyyrät juhlikaa,
te
joiden ihanista töistä saan nauttia
blogikuvienne kautta.



Teille,
ystäväni
iloista Vappua
tahdon toivottaa!







Auringon paisteessa
lasten kanssa ulkona pihalla
teimme yhdessä
isoja sudenkorentoja.

Läpimittaa kertyi rapiat 20 cm.
Ulos ne ajattelin koristeiksi.
Hiukkasen pitää kuitenkin suojella
korennon kropan puuhelmiä sateelta.






Ihan pikkupakko
oli silmuja
pihalta säilöä kameran uumeniin.
Pitäähän sitä muistikorttia käyttää kun sen on hankkinutkin.



Nautitaan me keväästä,
me suomalaiset työn sankarit!





28.4.2012

Painotan, luonnollisesti



Pihalla niin kihelmöi hekumallisesti kevät,
etten malttanut muutamaa kuvaa
olla laittamatta mausteeksi tämänkertaiseen turinointiin.

Liekö tuo silti vielä ketään liiaksi harmittavan.
Kait me ainakin useimmat keväästä ja kukista tykätään.







Imikkä on alkukevään kaunistus.
Pilkulliset lehdetkin niin hauskaset.

Kevättähti riemastuttaa vaaleilla kukillaan ja
vanha lehtikuusi vihertää jo taivasta vasten.







Valkoista kudetta tuli hankittua
ihan toista työtä varten ja tietysti liian kanssa.
Aikani puuhasteltua
iso sekainen myttykasa kudetta
järjestyi keriksi.
Eikä vain tavallisiksi keriksi
vaan näppäriksi palloiksi,
josta kude vähenee
virkattaessa
sisältä käsin.
Kiitos
Kardemumman
selkeän ja yksinkertaisen ohjeen.

Kertakaikkiaan loistavaa!






Tulin ajatelleeksi käyttää ylimääräisen
pehmeän, hyvin elastisen, trikookuteen
Nouseva Myrsky -blogista
löytämääni selkeää ohjetta seuraten.
Minun ja virkkuukoukkuni yhteistyönä
syntyi meillekin siis
Vaahtopäät.







Eli virkattu matto.
Suorakaiteen muotoinen.
Luonnonvalkoinen.
Ei siis kovinkaan käytännöllinen väri tähän huusholliin.

Vai pitäisikö vain painottaa sanan,
 luonnonvalkoinen,
 alkuosaa
tahraantuneen maton kummastelijalle
sitten aikanaan.



Luonnollisesti.


Ja muuten,
paikkaansa tämä matto ei kivellä pidä
vaan meitin
hotelli helpotuksessa.
Aurinko vain kutsui ulos kuvaamaan.








Ja sitten kunnon halaus ja lämmin kiitos Katille!
Sain häneltä Kaunis blogi -tunnustuksen blogista
(Tunnustus tulee jakaa viidelle alle 200 lukijan blogille)







Ja minulta puolestaan saa
Kaunis blogi -tunnustuksen
tällä kertaa
seuraavat viisi elämänmakuista blogia



Käykääpäs muutkin kurkkaamassa, miltä elämä noilla likoilla maistuu!





25.4.2012

Se on siinä



Pärekorissa nököttää
pieniä lankakeriä.
Tavattoman eri paksuisia.
Karkeita ja pehmoisia.
Villaisia onneksi suurin osa.
Löytyi silti
vihreä ja musta
pörrötekokuituihanuudetkin.

Eli mahdollisimman haastavat kesytettäviksi.





osallistun ja minun tavoitteena
oli saada valmiiksi
nukelle pikku peitto.


Tuli kokeiltua afrikankukkaa, päivänkakkaraa, raitaa, neliötä...

BLAAH

Ei hotsittanut.
Enkä tiedä miksi.
Ehkä aika oli väärä.

Periksi ei luontoni anna,
kun luvattua tuli peitto tehdä.
No, sehän silloin tehdään.


Ja jostain se mieleen putkahti.
Maisema.


Ruskeana hiekkana se lähti alareunasta.
Vois tulla...
lampi, kanto, ruohikko, puita, talo, tie,
metsä, taivas, pilvi, aurinko, kuumailmapallo...






Lopulta se pönötti edessäni tuon näköisenä.
Surkeana ja vetkureunaisena.
Meinas purku tulla.

Mut lapset hymyili.

Alkoi kuulua tarinaa,
 mitä kaikkea siellä on ja mitä vois vielä olla.







Kiitos lasten.
Nyt peitossa on hiukan elämää.






Lötköreunaa hiukan jämäköittää kudottu takaosa,
jonka sitten virkkasin etuosaan kiinni.
Niin ja
prässihöyry sekä oikominen
silottaa mutkia kivasti kanssa.


Tavoite saavutettu.
Nyt on hyvä olla.
Ja mikä parasta.
Peitto on jo leikeissä.

Ja jos nyt jotain vielä saan jämäilyyn aikaiseksi,
niin se on vain plussaa.









24.4.2012

Violetti yllätys


Pehmoinen paketti postilaatikossa.
Kiitos Sny.
Salaisen neuleystävän huhtikuun muistaminen.
Lankaa ainakin, ajattelin sisälle kävellessäni.
Ja kyllä.
Pari kerää tico ticoa
Nappeja
namia
sekä
korttikirjanen
"Maailman johtavien neulesuunnittelijoiden malleja"
vuodelta
1984







Miten aika kuuluukin ja muoti vaihtuu.
Tuo ohjekirja viettää kohta 30 vuotispäiviään
ja on kyllä ohjeineen niin siinä 80-luvun ytimessä.
Seuraavat parikymmentävuotta tästä eteenpäin,
niin saattavat olla kovassa huudossa.
Silloin taas tämänpäivän malleja kammoksutaan.
Tuolla ruskeapaitaisella naisella on vielä olkapäillä ne sellaiset valtavat lisäkkeet.
Sellaiset oikein muotoillut minityynyt.

Muistattekos?

Miten niitä olkatoppauksia pitikin tunkea jokaisen puseron alle.
Ja siihen päälle vielä takki, jossa oli vielä hiukan suuremmat toppaukset.
Jestas sitä hartialeveyttä!







23.4.2012

Kaksin aina kaunihimpi





Kevät.

Tulee oleiltua pihalla ehkä enemmänkin kuin sisällä.
Ainakin kauniilla säällä.

Kävimme junioribiologit-kurssilaisten kanssa lintutornilla.
Kaukoputkella ja kiikareilla nähtiin monia lintupareja.
Metsähanhi
Ruskosuhaukka
Merikotka
Kurki
Nokikana
Silkkiuikku
Telkkä
Lapasorsa
Joutsen
Monia muitakin nähtiin,
kaksin tai parvissa.


Sunnuntaina
kaikki tuntui jollakin tapaa yhdistyvän sanaan

K A K S I






Nautitaan me kaksin.






Jaetaan herkku kaksin.







Kevään kaunottaret, me kaksi.







Pusken kaveriksesi, niin meitä on kaksi.








Kaikki muut oli kaksin,
mutta Flik on yksin.
Soittelee serenaadia ja toivoo,
jos vaikka lemmitty kuulis.


Joo.
On se Flik vielä yksin,
mutta ajatuksen sainkin tästä sunnuntain teemasta
K A K S I N.


Hänelle tehdään ystävä.
Muurahaisprinsessa Atta.
Sitten kuule lemmittykin serenaadin.


Kirpparilta löysin kerran tuon kuparimuurahaisen lehdellään.
Lasten piti saada kokeilla veneen toimivuutta
lintujen juoma-altaalla.
No, eihän se vesi raskasta kuormaa kantanut,
joten laitettiin se tuohon reunalle.
Se on hyvä siinä.
Lisään lehtiveneeseen vielä kuparimaston sekä kuparipurjeen
kunhan vaan saan käsiini ohutta kuparilevyä.

Valmistuu sitten aikanaan,
varmaankin samaan hyömyyn muurahaisprinsessa Attan kanssa.


Ei sitä Flikiä edes tuolla pihalla huomaa,
niin pieni se on,
mutta ei kaikkea tarvitsekkaan ensisilmäyksellä nähdä.
Joitain pieniä kujeiluja saa pihaan mielestäni aina kätkeäkkin.


Tahdottekos muuten nähdä sitten joskus sen Attankin?




Mukavaa viikkoa kaikille!

Ollaan yhdessä kaksin.




19.4.2012

Terho




Tammikuun
pakkashangilta
löytyi
lapsen silmiin tammenterho.


 



Se tuotiin niin tohkeissaan sisälle,
että pitihän sitä pirtissä kaikkien ihmetellä ja ihastella.
Eikä löydettyä aarretta saattanut mitätöidä pois heittämällä,
joten hellästi lämpöisessä sitä hoidettiin.







Kasvuvaihe on jo siinä mallissa,
että turveruukku on istutettava isompaan astiaan juurten suojaamisksi.
Taidan istuttaa sen seuraavaksi vielä maitopurkkiin,
jotta juuret pääsevät suljetussa tilassa kiertämään itsensä paakuksi.

Kesän tamminuorukainen saa majailla kasvihuoneen kupeessa peltikukon suojattina.
Syksyn saapuessa nostan komeuden vielä talveksi sisälle.
Toiveiden mukaan vuoden kuluttua
pienestä puurungosta puhkeaa uudet mehevät silmut
ja silloin tammelle katsotaan sopiva kasvupaikka.






Niin se on kasvua kiinnostavaa seurata.

Viikolla on multaan kasvamaan päässeet
maa-artisokan pikkumukulat ja kuoritotkot.
Maissinkin kylvin eilen.

Iltasella auringonpaisteessa
tuumailtiin karvaisen kanssa kasvimaan laajennusta.
Huh.
Mietin vielä.
Joskos tuo vanha kokonsa puolesta vielä kuitenkin kävisi.






Hälinän illalla rauhoituttua istahdin taas sohvankulmalle.
Jämälangat kiukuttavat.
On tullut kokeiltua
kulmakeskeistä virkkausta ja
päivänkakkaraa.
Afrikankukkaakin,
jossa huomasin tehneeni virheen.
Purkutuomio tulee valkoiseen asti.
Aloitettu on myös pikkupeittoa,
joka on suunnilleen puolivälissä valmistumistaan.
Kiukuttaa.
Langat kiukuttaa.
Villalangat ei tunnu nyt mielekkäiltä työstää.
Jotain näistä teen kuitenkin valmiiksi, koska niin olen päättänyt. 

Sujuvasti tulen siirtymään kohta värikkäiden puuvillalankojen pariin.
Ja onhan sielläkin jämälankkoja,
joten jotain syntyy varmaan jämälankojen tuohamissatoon valmiiksi niistäkin.
Mutta valmista ei ole vielä.
Ensin tehdään hiukan silmukoita lisää.




Mukavaa loppuviikkoa!


Ja muuten,
olen niin iloinen kaikista teidän takaisin sanailuistanne.
Kiitos niistä!





17.4.2012

Kestettävä on



Ai, hei!
Mä oon Ruuti ja mun emäntä on toi Matonkude.





Mä vallotin viime keväänä tään mun perheeni.
En vaan ymmärrä miks.
Mä kun meinaan purin niitä minkä kerkesin.
Ja vaihdatin huushollin matot melkoisen tiuhaan.
Aika kummaa sakkia.

Mut kummallisin on toi mun emäntä.
Mä kattokaas nyttekkin poseeraan täs sen lankakopassa.
Eikä se aja mua pois.
Lapset se kyllä ajaa pois, jos ne tähän haluais tulla.
Mut sit taas,
niiden se antaa kyllä touhuta näitten kerien kanssa.
Ja mun se ei taas anna tehdä sitä.

Kummallinen.
Ei lainkaan meidän koirien käytöstapoja.

Ja mä kun vaan haluisin hiukan siirrellä keriä möyheempään järjestykseen.
Ei sit painais kylkee niin kipeesti.
Mut ei.




Ei anna.
Maata saan, kun oon hiljokseen.
Mut kannen nakkaa päälle heti,
jos mun koirajärkinen siisti järjestäminen ei lopu.
Ja mä en ymmärrä sitä.

Kansi on kiinni
eikä se ymmärrä ottaa kantta pois. 
Ei.
Ei, vaikka mä kuinka tuijottaisin ja anoisin kauniisti.
Kansi pysyy vaan korin päällä.





Ei se ymmärrä mua.
Enkä mä ymmärrä sitä.
On se merkillistä.
Ja mua kun väsyttäis niin.
Haluisin vaan nukkua.


Ei mun muu auta,
kuin mennä omaan pesään.
Onneks mä sain tään ihan omaks jo sillon viimekeväänä.
Tälläsen mä sain, kun vallotin noi mun kummalliset kaksjalkaset.






Joskus täällä lenteli joitain kummallisia palloja ja palikoita.
Onneks toi mun emätä oivalsi siirtää tään vihreen jakkaran mun pesäni suojaks.
On nyt ollu rauha nukkuakin.

Ja muuten.
Kohta mä täytän vuoden ja silloin leivotaan kakku.
Mä saan taas kermavaahtoa.
Oon mä vaan kattokaas niin vallottava.





Ja täytyy mun vielä se sanoa,
et on mun kyllä ihan hyvä olla,
vaikka nää kummallisia onkin.
Matonkude erityisesti.
Se on kattokaas vaan
 koiran emäntänsä kestettävä.
Tämmöstä tää on.
Koiranelämä.



14.4.2012

Helianthus tuberosus




Maa-artisokan
myhkyrämukuloita.






Syksyllä oli pikkumaamies tehnyt tietämättäni omia istutuksiaan kasvimaalla.
Ihmettelin, kun pienen kuopan pohjalta nousee
 ympyrämuodostelmana sipulin versoja.
Kas kummaa,
 siellä oli muutama valkosipuli.
Niitä lähdin ylös nostamaan,
jotta pääsevät oikeaan paikkaan kasvamaan.

Siinä samassa huomasin maa-artisokat.
Herttileijaa.
Niitä oli paljon.




Vaaka,
vasen käteni,
kertoo painoa olevan liki 6 kg.


Meidän mailla tämä määrä oli paljon,
sillä aikaisempina vuosina myyrät ovat näillä herkutelleet.
Siirsin viime keväänä
maa-artisokat kokonaan uuteen paikkaan
ja se kannatti.





Siirrettäviä taimia oli viime keväänä paljon,
 joten annoin niitä toisiin pihoihinkin.
Syksyllä ystäväni teki antamieni taimien sadosta hyvän keiton.
Ja nyt minä muistin sen.
Innostuin kuulkaas oikein.
Kuinkas muuten.


Valitsin reseptin.
Kaupasta haettiin tarvittavia aineksia.
 Tässä vaiheessa
innostuksestani
 ei kotiväen kanssa oikein oltu samoilla linjoilla.
Ruoka kuulosti ilmeisesti liian erikoiselta.
Olis pitänyt vaan kertoa tekevänsä
konemiehensoppaa.


Minua ei nyt pysäytetty.

Kuorin reippaasti
ja
kohta vaaka näytti puolta kiloa.




Tiesin,
kiitos myyrien,
pienenkin kuorenpalan itävän.
Siksipä en säästellyt kuoriessani.
Otin tarkoituksella mutkat suoriksi.






Pienet mukulat ja kuorenpalaset
pääsevät kohta multaan
ja
jos hyvin käy
kukkivat kauniisti
loppukesällä.




Kuoritut maa-artisokat pääsivät
kuningattaren osaan
keitossani.

Ohjenuorana
käytin
Kaikki äitini reseptit -blogista
löytämääni reseptiä
Tajunnan räjäyttävä maa-artisokkakeitto
josta kuitenkin tein omanlaiseni muunnelman.


***
  Kevätyllätyksen maa-artisokkakeitto


½ kg maa-artisokkaa (kuorittuna)
3 perunaa
1 purjon valkoinen osa
1 kasvisliemikuutio
½ l vettä
2 dl kermaa
1 keltuainen
valkopippuria

Lisukkeiksi:
100 g pinjansiemeniä
100 g Porsaan kylmäsavukinkkua


 
Kuori ja paloittele juurekset. Laita kylmään veteen etteivät tummu.
Viipaloi purjon valkoinen osa ja kuullota pannulla.
Lisää artisokat, perunat, purjot, kasvisliemikuutio ja vesi kattilaan.

Keitä noin 20 min, kunnes artisokat ovat pehmeitä.

Paahda pinjansiemenet pannulla.
Kuutioi kylmäsavukinkku ja ruskista se kevyesti pannulla.

Soseuta keitto sauvasekoittimella sileäksi.
Sekoita keltuainen kermaan ja kaada seos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen keiton joukkoon.
Mausta valkopippurilla.

Lämmitä keitto, mutta älä enää kiehauta.

Tarjolle pinjansiemenet ja kylmäsavukinkku,
joista kukin saa mielensä mukaan niitä keiton pinnalle lisätä.

 ***



 IHANAA!

Nyt on keitto tehty ja syöty.
Tiskitkin kone tiskannut.


Toisenkin kerran teen
ja
ihan samalla reseptillä.
Niin hyvää se oli.







Nyt vielä ne kuoritotkot multaan,
niin elokuussa
mukuloiden yläpuolella
loistavat
kuvan mukaiset
maa-artisokan
kukat.




13.4.2012

Kultaan taittaa



Yksi tekemätön työ
meinaamisen
asteelta
täysin valmiiksi
ja
leikittäväksi.

 




Pitsi.
Sinapinkeltainen.
Kirpparilta.
Hyvällä mielikuvituksella
taittaa värin kuitenkin kultaiseksi.
Vetelä ja liukas.
Mutta tarkoitukseeni juuri sopiva.





Leikkasin kantajan päähän sopivan mittaiseksi
ja
sauman ompelin siksakilla yhteen.




Muovisen kukkapurkin päällystin elmulla
ja siihen pujotin pitsirenkaan tiukkaan.
Sivelin pitsin kauttaaltaan märäksi liimavesiseoksella.
Nuppareilla pingotin pitsireunan kärjet napakasti.






Kuivui yössä valmiiksi.
Toinen tekeentymään sitten heti perään.
Pitäähän sitä ritarileikeissä
 olla kaksi kruunupäätä kahinoimassa.






Ajattelin laittaa timanggejakin,
mutta syntyi ne leikit jo näillä plankoillakin.
Laitetaan sitten yhdessä ne lisukkeet,
jos joskus mielivät kimallusta saada.






Hiukan piti silti kimalluksella temppuilla =D






Innoittajina toimivat seuraavat blogit.

Kottby

Aprikoosia villaa

Kauniit kiitokset teille molemmille,
Kottby ja Liina!



 

12.4.2012

Punaista ja pieniä keriä


Lähdin mukaan
pienten kerien kanssa
jämälankavaraston tuhoamisprojektiin.
Mukaan ehtii vielä,
joten klikkaa itsesi
Jämäblogiin.



Näistä keristä olis tarkoitus tehdä
pikkuinen nukenpeitto.
Ei siis suuri tavoite,
mutta saavutettavissa kyllä.

Saapi nähdä tuleeko
minipeittoon
afrikankukkia,
päiväkakkaroita
vai
jotain ihan muuta.



Jotain punaista ainakin!



11.4.2012

Kuin päätön kana



Kuva
meinaan.

Mut vakuuttaa voin
ettei kana tuosta päätään sisään pujota.

Mää oon ihan rouhee muija.
Ja varustettu
yhellä
hileisellä räätikällä.





Kevätviimaan väripilkuksi
itselleni
puuvillalangoista
 tämän tuubihuivin tein.

Mukavan pehmeä.
Kiva pitää.
Hempeitä värejä tällä kertaa.
Sopiva kuitenkin tuon takin kanssa.
Niin ajattelen.






Innoittaja tämän tekemiseen löytyi blogista
 Lankalauantai.

Ohjeen mukaan en tällä kertaa kuitenkaan tehnyt.
Pylväitä pylväiden perään ja edellisen pylväsvälin ympäri.
Näin syntyi pystyreikäisempi ilme.
Lopuksi reunaan jonkinsortin nirkkoa.
Sopi
 miun makkuun
 paremmin
 näin.



Avot!




10.4.2012

Kevätretken ihmetykset




Aikaisin oli leppäkerttu lähtenyt kevättä ihastelemaan.
Kyllä Pirkko komeasti lensikin,
vaikka ensin luulin sen kylmyyteen menehtyneen.





Leppäkerttu
tavattiin pääsiäispyhien
metsäretkeltä
matkalla
kallionlaen laavulle
makkaran paisoon.






Kaunis auringonpaiste,
 mutta hyytävä tuuli.


Lapset nauttivat myös
vaarallisen turvallisesta
kallionjyrkänteestä.


Makkarat maistuivat.
Sinappia kului.
Ja ketsuppia.








Matkalla nähtiin
kevään merkkejä
pelloilla.

Mitä siemeniä kylvetään jo tähän aikaan?






Mukavaa huhtikuuta kaikille!




9.4.2012

Loistoputki



Pääsiäispyhien fiilistelyä vielä.



Pieni pääsiäismuistaminen paperista.
Tuiskutukka.
Liimasin sen pienelle pyykkipojalle, jossa magneetti.



 

 

Pieniä söpöpjä makiaisia
oli tarjolla.
Kinderit piilotti
"Päsiäis nota"
joka tänä vuonna toi etsijöilleen
kartan traktorilla.
Muistona tai todisteena käynnistään
keittiön pöydälle oli aamulla ilmestynyt
kuraiset leikkitraktorin renkaanjäljet.


"Hei, kartta!"
"Ja jalanjäljet!"
"Ei noi oo kengistä."
"Mitä noi oikein on?"
"Renkaan jäljet...hei kato sun valtraa!"
"Ja siällä on pääsiäismunakin!"

Täydestä meni tämäkin jekku.
Että meitä nauratti karvaisen kanssa,
kuunnellessamme sitä supinaa, arvuuttelua ja pohdintaa.
On se vaan mukavaa seurata lasten aitoutta.
Heittäytyvät niin siihen hetkeen ja tunteeseen.
Uskovat, vaikkeivät nää.
Vuoron perään hakivat
kartan ja toistensa
avulla omia muniaan.
Kaikki löytyi
 ja
 kaikki syötiin.



Lapsuusmuistojen
pankkitilille,
tämä
jos
tallettuu,
toteutuisi
silloin
 taas
yksi
toiveistani.