25.2.2012

Onnellinen kuitenkin

Epäonnistumisesta
huolimatta
onnellinen.

On se vaan
minusta
kaunis.
Ja kaikki nua tarvittavat
reilut sata palla tein
ihan ohjeen mukaan.



Vaan arvaappa miten kävi?

Sain viimein kaikki palaset
neulottua toisiinsa
ja
pääntielle
virkattua kaaretkin.
Innoissani
heitin työn päälleni
ja...
tuijotin kotvasen jos toisenkin
varpaisiini.
Missä ne ovat?
Ei hyvät hyssykät!
Tämä on aivan liian
pitkä.

Siinä minä sitten illalla
istuin sohvalla
 ja
mietin.
Harmittelin.
Mietin.

Käsistä melko sopiva.
Purkaanko paloja helmasta pois?
En.
Mallin suora linja kun minua juuri tässä miellytti.

No,
konepesu langassa kiellettiin.
Niinpä tietysti.
Mutta huopalankaahan tämä kuitenkin oli.

Päätin ottaa riskin.
Pienemmäksi boncho oli saatava.
Heitin työni koneeseen.
Ensin neljänkympin villapesu.
Ei mitään vaikutusta.
Sitten viidenkympin hienopesuun.
Ja johan työ pieneni.
Ja huopui.



Mutta
nyt tuli hyvän kokoinen.
Vielä muotoilin märkänä
boncholle enemmän leveyttä kuin pituutta.
Nyt on pituus polviin
ja
leveys ranteisiin.

Jos uudestaan
tämän tekisin
niin numeroa pienemmällä puikolla.

Mutta takaiskuista
huolimatta
lämmin tämä taatusti on.


Ja pihamaalla
olen
Sohvini kanssa
hyvin onnellinen
kun
käsiini
saan
vielä
siemenet,
taimet
ja
puutarhatyökalut.



Alkuperäinen ohje:
Sohvi-boncho


23.2.2012

Lapsenmielisille

Jostakin se alkoi.
Muistaakseni,
joku puhui virkatusta muffinsista.
Ihmettelin silloin,
miten sellaisen voi virkkaamalla tehdä.
Ja kuinkas ollakkaan
Rouva
Google
avasi silmäni
 tähän amigurumien maailmaan.

Ensimmäiseksi tein
kissan.
Ruskeaa ja valkoista.
on japaninkielinen
hyvä kuvallinen
ja
rinnakkain ohje myös englanniksi.
Lisäksi
Googlella on hyvä kääntäjä.

Melko pian löytyi myös
tuotteliaan virkkaajan blogi
Ja sieltä
suloiset
apinat.

Sudella kun ei ollut kirjoitettua ohjetta
omista apinoistaan
niin piti sitten itse tapailla omat apinat hänen kuvistaan.
Häneltä sain myös hyviä vinkkejä siinä alkutaipaleella.
Kiitos Sude!





Nämä kaksi apinaa on virkattu villalangasta.
7 veljestä.
Ovat ne lasten suosituimmat apinat,
joita halataan ja joista eniten kinastellaan.

Siirryin virkkaamaan näitä puuvillalangasta kolmen apinan jälkeen.
Muutamia on matkustanut jo maailmalle
ja enemmänkin varmaan lähtisi,
jos vain ehtisin niitä tehdä.
Puolivalmiita on korissa tälläkin hetkellä neljä.
Pienin on 7 cm ja suurin 35 cm.

Voisin jopa väittää,
että näiden tekemiseen jää koukkuun.
Ihan kirjaimellisesti.

Peruskissan ohjetta hiukan muokkaamalla
syntyy ihmeesti hauskoja hahmoja.

Kokeile sinäkin!




21.2.2012

Herkkä löytö

Kierrätystä.
Sitä se on tämäkin
upea
kaitaliina.

Kirpputorilöytö.

Leveyttä vain 16 cm
ja
pituutta 130 cm.

Puuvillapellavaa.
Kangaspuissa kudottua.
Niin ainakin luulisin.







20.2.2012

Aktiivisesti valmistumassa


Kangaspuilla tekeillä poppanaa.
Graniitinharmaata ja hieman vaaleanharmaata raitaa.
Lisäksi ripaus punaista.
Jouluna sitten keittiön pöydälle.
Valmistuu nopeasti
ja
 on mukavaa tehdä.



Sohvi valmistuu pikkuhiljaa.
Ihan mukavasti sitäkin olen valmiiksi saanut.
Jo hieman yli puolet paloista olen yhdistänyt.
Parsinneula on kesyyntynyt sormissani.
Sohvi-ähky on taltutettu.
Olen jo toiveikas,
että boncho vielä valmistuukin.
Nyt se on kuitenkin
vain keskeneräinen
villapalakasa.


Periksi en anna.
Helpolla.


Puikoilla
jälleen silmukoita
pitsikuviolapasia varten.
Noin kuudennnen kerran.
Minä
katsokaas
kutoo-purkaa-kutoo
tekniikalla koitan saada ne tehdyksi.
Nyt kuitenkin näyttäisi,
että yksi ohjeen ongelmakohta olisi selätetty.
Kunhan saan jotain selkeää aikaiseksi
kuvaan nekin.


18.2.2012

Lemmenfällyn naimaraita

Kaikella on tarkoitus.

Ja tarkoitettu oli,
että varastoissani oli vielä reipas kilo
lapsuudenkodin lampaanvilloja.
Vuosikertavilloja.
Siinä hajukin jo hälvenee.
Priimavillaa silti.

Minä se olen
nuorenalikkana
noissa kollaasin kuvissa.
Nappasin kameralla albumin paperikuvista
muutaman todisteen langan alkuperästä.
Mukavia muisteloita tuli mieleen.

Kesällä tehtiin heinähommia ja kerppoja.
Lampaat kulki kesyinä perässä.
Taisi ne jokusen kerran syödä pihalta juurikin puhjenneet tulppaanit.
Voi sitä parkua.
Kevättalvella lampolaan syntyi aina karitsat.
Ruokin tuossa tuttipullolla Kaste ja Helmiä.
Syntyivät yhtäaikaisesti.
Siksi nimet sanasta
Kastehelmi.
Keritsin myös lampaita.
Villasta kehräytettiin lankaa, joka sitten vyyhteinä pestiin.
Kuvassa niitä laitan naruille kuivumaan.
Kaunista aikaa.


Kaiken tämän muistelon
sai aikaan hyvän ystäväni
syntymäpäivä.
Pyöreitä kaunnita vuosia täysikymmenet.
Halusin ehdottomasti
häntä muistaa jollain itse tekemälläni lahjalla.
Hänelle en osaisi mitään valmista vaasia ostaa.
Niimpä kansalaisopistolla loin kangaspuille loimen.
Musta, harmaa, valkoinen ja tummanharmaa.
Kierrettiin loimi tukille.
Solmin ja niisin.
Ja vielä rintapuulle solminta,
niin jo oli kangaspuilla fällyn loimet villalangasta valmiina.



Kudoin pääasiassa luonnonvärisellä valkoisella.
Sitä kun minulla oli eniten.
Väliin tein luonnonmustalla raitoja.
Raitojen leveyttä en mitannut.
Halusin fällystä tulevan sillätavoin luonnonmukaisen.
Vain kokonaispituudesta pidin lukua.

Siinä syntyi
kutoessani tämä
ajatuksenjuoksu
mitä kirjoitankin.

Halusin kutoa fällystä piiiitkän.
Siis pidempi kuin torkkupeitto.
Teinhän tätä ystävälleni.
Ja minähän tunnen hänet.

Ajattelin,
miten hän rakkaimpansa kainalossa istuessaan
saa kietoutua
yhdessä
yhden ison fällyn lämpöön.
Pituutta fällylle sitten kertyikin.
Metreissä 2 ja 75.


Ja kun yksi hänen ammateistaan on
seksuaalineuvoja,
ajattelin antaa työlleni nimen
lemmenfälly.

Ja sitten vielä yksi hassu juttu.
Kaiken kruunaa
vielä
naimaraita.

Jos polkusvirhe
koskaan voi olla ylpeyden aihe,
niin tässä voi.
Kuin
piste
iin
päälle.



Seksuaalineuvojan lemmenfälly naimaraidalla!

Lämpimiä hetkiä Sinulle ystäväni.
Ja kaikille lukijoilleni
montakymmentä upeaa vuotta lämmintä elämää
sekä
iloa jokaiseen päivään.


16.2.2012

Helmikuun yllätys


Salainen Neuleystäväni

Kiitos!




Paketin päällä mahtava määrä
postimerkkejä.
Ne kaikki pääsevät
muiden postareiden joukkoon,
vanhaan matkalaukkuun,
 odottelemaan jatkokäsittelyä.
Tuo harrastus on ollut vuosia jo jäissä
mutten silti tohdi merkkejä vieläkään pois heittää.



 Itse paketin sisältä löytyi

 soma kortti,
jossa luki:

Pienet asiat saavat hyvälle mielelle!

"Ja tämähän on täysin totta", sanon minä.


Ihanat pienet apurit kevätauringon lämmittämälle hipiälle:
Proclé-huulivoide, joka tehostaa huulien luonnollista täyteläisyyttä sekä
Dermosil käsivoide E, joka mm. auttaa ihoa säilyttämään luonnollisen joustavuutensa.
Molemmat heti hyväksi todetut.
Onko täyteläiset?


Pikkuapulaisina paketista löytyi myös kierroslaskuri ja hakaneuloja.
Jippii
Nyt minulla on kierroslaskuri
ja hakaneulojahan ei ole koskaan liikaa :)


Uusioaines kunniaan, hienoa Sny.
Paketista löytyi viisi upeaa
Red Heart Eco-Cotton
lankakerää
75 % kierrätettyä puuvillaa. 
Hyvän tuntuista ja mielenkiintoisen väristä.
Tasaisin säikein langassa kiertää
 sinistä, punaista, vihreää ja violettia.

Lanka pääse ainakin yhden kissan housuiksi.
Se tuli heti mieleeni kun tuon langan ensikerran näin.
Aika näyttää mitä muuta syntyy,
 yksiin 30 cm mittaisen kissan pöksyihin
kun ei tuota lankaa niin mahdottomasti kulu ;)



 
 Kiitos
 Sny Kevät 2012



15.2.2012

Kangaspuilla

Tänään taas kangaspuiden ääreen.
Omatkin olisi ihanat.
Jos vain olisi niille paikka.

Toisaalta, ei kaikkea itsellä tarvitse olla.
Kerran viikossa ohjatusti ja muuten oman ajan puitteissa,
kun saa käydä kutomassa kansalaisopistolla
kurssimaksua vastaan,
niin onhan se huippua.
Siellä saa tehdä ja jutustella.
Nähdä muidenkin töitä.
Ja kaikki pölyt ja tomut saavat olla niiden seinien sisällä.
Omista tippuneista hukkapätkistään
ja puiden alla vilistelevistä villakoirista
hiukan rikkalapiolla pitää kuria.
Tällä hetkellä valmistuu
poppanaa.
Aiemmin valmistui jo
pellavaliina
sekä
villafälly.
Vielä kevään aikana
haluaisin tehdä
ripsiliinaa
ja mattoa.
Saapi nähdä mihin aika riittää.

Harmittelin tässä itsekseni
 kun en ole ottanut kuvia.
Valmiista töistä edes.
Ihan vain kangaspuista.
Kamera
 pitäisi olla mukana aina ja jokapaikassa.
Siispä,
pakkaan tänään mukaan
kameran.

Tässä illalla otettu kuva
jossa ripsiliinan loimi,
jonka seuraavalla viikolla aloitan.
Minä sitten rakastan värejä!



Kiitos kaikille aiemmista kommenteista.
Niitä on ihana saada!

13.2.2012

428 reunan ähky

Ajattelimpa kertoa
 armottoman loputtomalta
 tuntuvasta työmaasta.

Työn nimi on
 Sohvi-boncho.

Lanka on ihanaa luonnonmustaa Esito-huopalankaa.
3,5 koukulla yli puoli vuotta sitten
aloitin näitä paloja tehdä.

Se oli mukavaa.

Itselleni aina pieni tinki
 saada kymmenen palaa niputettavaksi.
Niput syntyivätkin ihan hyvään tahtiin
ja kaikki palat vieläpä melko samankokoisia.
Hyvä minä.

Mutta siihen
107
 tarvittavaan palaan
kaikki sitten pysähtyi.

Aloitin palojen yhdistämisen ja totesin työtä olevan 428 reunan verran.
Totuus työmäärästä iski lamaannuttavasti.
Pakkasin kaiken,
parsinneulaa myöten,
siististi pahvilaatikkoon.
Tuli ähky.
Bonchoähky.

Nyt, tänään,
 otin laatikon hyllyltä pölyttymästä
sillä haluan saada hartiolle kivaa lämmitystä,
kun pihatyötkin
tässä parin kuukauden sisällä alkavat.

Ihan ei sentään tarvitse tuota 428 reunaa toisiinsa liittää.
32 reunaa jää helmaksi.
396 reunassa kuiten riittää tekemistä
ja vielä viimeistetyvirkkaus koko reunaan.
Ja kaulukseen viimeistelyä hiukan enemmän.
Ei auta muu kun ryhtyä työhön.

Saapa nähdä,
 riittääkö tämänpäivän päättäväisyys
saamaan lähiaikoina bonchoni valmiiksi
vai toteanko ähkyä olevan vielä liiaksi.

Lupaan kuitenkin
valmiista Sohvista
laittaa kuvan
kun sen olen valmiiksi saanut.


Palanen ähky-Sohvia.

9.2.2012

Hippo-heppa

Ilman ohjetta kun lähtee tekemään
 langasta hevosta
saattaapi lopputulos muistuttaa pahastikin
virtahepoa.

Näin kävi minulle.
Josko minä jokin kaunis päivä
vihdoinkin ymmärtäisin
ohjeiden tärkeyden.

Mukavaa näitä siltikin on tehdä.
Jatkan siis samaan malliin ja
odotan sitä päivää,
jolloin kirjoitetut ohjeet
kolahtavat.