31.1.2012

Ihan siskon syytä

Sisko tiesi löytävänsä varastoistaan
ison kerän
vitivalkoista puuvillalankaa.
Ja tiesi myös kyllä heti,
että mitä siitä itselleen haluaa.
Ja kun pikkusiskon aika riittää näihin koukutteluihin,
 niin tämmöiset kaksi pupua sitten syntyi.

Halusin näille
 iiisot takakäpälät ja vielä pikkuisen isommat korvat.
Ja kun mieluista ohjetta en löytänyt,
niin tein nämä sitten omalla ohjeistuksellani.

Ensimmäisen pupun omi poika itselleen,
 joten toiseksi syntyneen saa sisko.
Porkkanaa ei poika pupulleen huolinut,
kun pupun pitää voida halata käpälät vapaina.
Sisko saa siis tuon porkkanaa etukäpälissään pitävän pupun.
Sanoi sen sopivan hänelle vallan mainiosti.

Väri on tietysti arka
ja halauksen jälkiäkin jo näkyy.
Konepesun sentään kestävät,
 joten empä ole tohtinut
 halauksista ja pusuista huomautella.
Ja miksipä olisin.
Mukavalta tuntuu, kun lapsi näistä tykkää.

Ihan kivat puput minusta!




24.1.2012

Virkuttelua



Värikkäitä pieniä osia.

Puuttuu vielä täyttäminen ja osien neulominen yhteen.

Näistä on tulossa pöllökavereita
 tälle valmiiksi saamalleni pöllöparille.

Mukavaa pientä puuhastelua.

Väriyhdistelmät houkuttavat aina vain uusiin kokeiluihin.
Pitänee silti tehdä
jokunen ihan suht neutraalikin pöllösakkiin,
 ettei ihan mene sirkuspöllöilyksi.



Lisää kuvia sitten kun valmistuvat nämä muuta parven pöllöt.


18.1.2012

Minä ja käteni

Mietin
 ja olen onnellinen.
Nautin.

Nyt on lunta riittämiin. 
Kolattavaksi asti.
Vesi jäätyy kauniiksi jäälyhdyksi.
Lumi kertoo luonnon eläinten vierailuista
 rappusilla tai puutarhassa.
 Jäki lumella kertoo,
kuka kävi kurkkimassa.
Lintulaudallakin
 ajoittain väkeä ruuhkaksi asti.

Vaikka elämmekin keskitalvea,
 en malta olla siirtämättä hiukan,
vain hiukan,
 ajatustani siemenpusseihin.
Päiväthän pitenevät jo.
Ihan vain kurkistan ja raotan
 hiukkasen mietteitä puutarhan puolelle.
En halua olla hätäilijä.
Olen vain realisti.
Joitakin siemeniä on laitettava jo itämään.
Ihan kohta jo.

Ajattelen, että
talvella sitä istuu.
Kutoo, virkkaa
 tai näpertää jotain muita juttuja hyppysissään.
Kesällä kulkee pihalla ja puutarhassa.
Sormet mullassa.
Peppu pystyssä.
Nauttii luonnon väreistä,
 tuoksuista ja erilaisista makuelämyksistä.

Pihalla tai sohvalla.
Kaikessa olen läsnä,
minä ja käteni.
Kaikki tämä on käsillä tekemistä
 ja nauttimista omista luomuksista.

Mietin.
Onneksi on puutarha, joka pitää liikkeessä.
Mietin.
Onneksi on sohva, joka pitää paikallaan.

Nautitaan luonnosta.
Iloitaan ystävistä.
Nautitaan kaikesta käsintehdystä.
Omien ja toisten.
Ollaan ystäviä
ja hymyillään.


13.1.2012

Runo villasukasta


Villasukka

Pehmeä vyyhti. Villan tuoksu.
Avattu vyöte. Langanjuoksu.

Takassa tuli. Teen juonti.
Bambuiset puikot. Silmukan luonti.

Silmukka uusi toisen perään.
Lanka ei tahdo jäädä kerään.

Kaksi oikein. Kaksi nurin.
Kerältä langan puikoille purin.

Langankierto. Yliveto.
Olenpas oikea neulojapeto!

Mielessä vanhat opastukset:
Näin teet kantapään kavennukset.

Pienentynyt on pehmeä kerä.
Valmiina pian sukanterä.

Neulottu viimeinen silmukka.
Jalassa uusi villasukka.

Hiipunut tuli. Tee juotu.
Silmukka uusi puikoille luotu.

Mari 12.12.2007


12.1.2012

Mainiot muistiin

Aina silloin tällöin tulee vastaan täällä virtuaalimaailmassa mukavia asioita.
Ja jos niitä ei talteen tai muistiin heti laita
niin vaikeapa on enää kohta uudelleen löytää.
Ainakin minulle on niin käynyt monen monta kertaa.

Laitoinkin siksi itselleni rinnakkaisen blogin,
 Mainiot Muistiin,
 jonne tarkoitukseni on kerätä
näitä vastaan tulevia hauskuuksia.
Tuolta sivupalkin kuvasta pääset sinne katsomaan.

Joillakin bloggareilla näitä vastaavanlaisia "muistipaikkoja" onkin ollut
ja minäkin sen siis olen oivalliseksi ajatukseksi todennut.
Voit siis seurata mitä minun eteeni on tullut ja
vinkata itsekkin linkillä vaikka jotain hauskaa, jos haluat.

Kuvan yhteyteen laitan linkin suoraan sivustolle,
josta kuvan itselleni olen muistiini ottanut.
Vielä sieltä puuttuu niitä paljon.
Hoksasin tuon linkkipuutteen vasta alkuinnostukseni jälkeen.
Joten rästihommiksi jäi ne linkkien laitot.

9.1.2012

Maastosukat poikien makuun

Poika valitsi itse sukkalangan
ja tietysti pikkusotilaalla
sen on oltava saappaan sisälläkin hyvin maastoutuvaa.
Velikin sitten innostui itselleen sotilassukkia haluamaan,
 joten toiset puikoille vaan.

Sukkia en pahemmin ole kutonut sitten kouluaikojen.
Innostuin itsekin sukkailemaan hyvän ystäväni riemullisen onnistumisen seurauksena.
Kiitos sinulle Johanna.

Seuraavaksi voisin koittaa jotain mallia.
Reikäkuviollinen sukka kenties itselleni.
Vai puhutaanko silloin pitsikuviollisista?
Pitää löytää ensin kiva malli.

Olisiko Sinulla antaa vinkkiä tai kenties linkkiä?

 

8.1.2012

Paloista se linnakin rakennetaan


Pari palasta olen vasta saanut valmiiksi.

Suloinen hahmo tämä Hello Kitty kaikessa hempeydessään.
Muistelisin ihastelleeni itsekkin tätä pikkukisua silloin kasariaikaan.

Näistä paloista olisi tarkoitus saada aikaiseksi pikkuneidille oma kassi.
Ihan pikkuinen kassi vain.

Joku kaunis päivä se valmistuukin.
Niin uskon.



Ohje kumpaankin palaan, mummokukka ja Hello Kitty, löytyy täältä.

7.1.2012

Ensikertalainen

JIPPIII...

...pääsin mukaan kevään 2012 SNY kierrokselle!


Nappi


Odotettavissa siis pieniä yllätyksiä!

Ihana yllättää ystävä ja vielä parasta, jos se yllätys olisi mieluisa.
Hauskuutta siis luvassa, puolin jos toisinkin.


6.1.2012

Revontuli harteillain


 Tämä on niin mun näköinen!

Ja tää on mun.
Ja on lämmin.
Harvemmin mun tulee ittelleni vartavasten mitään tehtyä,
mutta tämän tiesin tulevan itselleni käyttöön. 
Tiesin sen heti kun näin tämän langan.



Kertakaikkiaan räiskyvät värit tässä virolaisessa villalangassa. 
Ja niin ihanasti värit liukuvat toisiinsa.
Lanka on ohutta, oikeastaan yllättävänkin ohutta. 
Ohjeen mukaan kudoin tämän 80 cm pitkillä 5,5 paksusilla pyöröpuikoilla.
Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen.

Ohje oli hyvä ja selkeä.
Sen piti ekas vaan mun mieleeni aueta.
Kaikki alkaa keskeltä niskasta.
Kiitos siskokullalle!


 Huivin koko 140 cm x 80 cm.


Ohje: Ulla

Jos keskittyis vain yhteen

Jos mä sen tekisin,
että vain yhtä työtä kerrallaan ja ihan valmiiksi asti,
 niin olisin mä kyllä ihan joku toinen ihminen.
Olen mä tätä monen homman samanaikasta hosumista
 jo jonkun aikaan hokenut ja taivastellut lähimmilleni.
Niin et he kyl ovat asiast ihan loppuväsymiseen asti kuulleet.

Mut kun se homma on nyt niin,
 et mä vaan häärään niin paljon ja mun mieleeni tulee aina vaan uusia ideoit ja kokeiltavia asioita.
Sit niit pualvalmiit kertyykin jo suunnattomasti, eikä aika riitä mitenkään.

Mut mä olen oma itteni.
Ja juurkin ihan oma itteni olenki.
Ja mä saan olla juurkin semmonen.
Ja uskoks, et mä olen ihan hyvä semmonen.

Jotenkin mä olen tainnu päästä itteni kans näitten touhujeni niskanpääl asetumaan.
Ja semmoselt munst tuntuu.
Ja kun mä olen nyt tämän hianon oivalluksen tehny,
 ja varmaan jonkun aikaa sen muistankin,
mä taidan lopettaa kokonaan sen kamalan taivastelemisen.
Mua alkaa vähän itteenikin jo kyllästyttämään.
Kun ei se mihinkään muutu.
Ei se siit paremmaks taik valmiimmaks tul.
Niit pualvalmiit käsitöit ja muit kivoit askarteluit
 on äkkiseltään arvituna varmaan toistkymment ja niitten pääl viäl ne
 mikkä on tunkettu kaappii piiloon ettei muistaiskaan.

Ja kun mua seuraaval kerral omat pualvalmiit hommat kiukuttaa,
niin mä koitan muistuttaa itteäni,
et semmonen mä olen.
Ihan itteni lainen.
Hyvä juur semmosena.
Ja kaikki ne pualvalmiitkin on hyvii.
Kyl ne joku päivä viäl vois vaik valmistuukki.
Mut sitä mä en luppaa.
Nyt riittää vaan kun mä muistaisi
et mä istun nyt näitten
tekemättömien touhujen pääl vaan ihan rauhas.

Siin niit ny on
 oikkee kuvassakin.
Noittenkin pääl mä ny istun sit.
Tai voisin istuu,
jos ne olis penkil eikä kaapis.

5.1.2012

Omaksi ilokseni

Omaksi ilokseni perustin ihan itselleni ikioman blogin nimeltä Mun Sun Meitin.
Jos tänne löytää joku toinenkin lukemaan kirjoituksiani, niin olisihan se ihan mukavaa.
Silloinhan mun olis sunkin ja silloin tää olis meitin.

Ja sehän oliskin mukava tietää kuka olisi se ensimmäinen tämän blogin löytäjä.