24.7.2012

Uimalasit




Se päivä,
jolloin aurinko riemastutti.

Pihalta on ruoho leikattu jo miltei kokonaan.
Välillä pidettiin kaffepaussi.
Jäätelökin maistui.




Lupasin leikata lopun nurmikosta,
kun muut olivat lähdössä jo uimaan.
Hain vielä postin laatikosta ja huikkaan
'Ei laskuja'
'No, hyvä'
Hymyiltiin.



Vilkuttelen lähteville.
Yhdellä on jo uimalasit silmillä.
Näen niiden pilkistävän lippiksen alta.
Hullunkurista.

Yhdet iloiset vilkutukset vielä
ja olen yksin.


Juon yhden kupposen,
nappaan kameran ja lähden pihamaalle.








Pihakulkija saa jo vatsantäytettä.
Keltaisest vadelmat alkavat kypsyä.
Niitä eivät linnutkaan huomaa.
Punaiset kyllä.







Nummirapuhämähäkki
oli kurjasti märän muovin päällä.
Siirsin sen kuivemmille kukka-apajille.










Väinönputkella tapasin kyllä elämäni suurimman mantukimalaisen.
Kolmisenttinen ja mahtavaa pörinää piti.
Rohkenen nyt sanoa nähneeni kuningattaren.











Aikani puuhailtuani lähdin minäkin uimareiden perään.
Vesi on korkealla.
Syystäkin.
Istuksin siinä kuistilla ja naureskelin mitä kummallisempia hyppyjä.





Huomasin pystyparrussa senttisen pienen valkoisen siivekkään.

Omenakehrääjäkoi







Mikä kaunotar!







Riemu ja riesa.

Vesi.

Elementti,
joka on tullut
lähikuukausina
jokaiselle turhankin tutuksi.


 

14 kommenttia:

  1. Olipas raikkaita kuvia. En ole ennen nähnytkään keltaisia vadelmia! Maku kai lähellä tavallisia punaisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se keltainenkin ihan vadelmalle maistuu. Ehkäpä hitusen pehmeämpi maku.

      Poista
  2. Kauniit kuvat ja mukava tarina. En ole miekään nähny keltaisia vadelmia, tuli myös mieleen maistuvatko samalle kuin punaiset? Komea on tuo kehrääjäkoi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, Askartelin itte =D
      Sokkomaistelua en ole koskaan vadelmille tehnyt. Ehkäpä pitäisi.
      Satoisaa sorttia ja isoja marjoja tekee.

      Linssi paljasti taas yhden kauneuden, jota muutoin ei tulisi nähtyä =D

      Poista
  3. Meillä vain sataa edelleen ja on melkein pimeää. Voi miten elegantti omenakehrääjäkoi. Tuollaisia pikkuruisia ei tule noteeraattua jos ei katsele sinun kuviasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eipä tuollaisia pieniä tule huomanneeksi useinkaan.
      Kuva paljasti taas aivan uudenlaista.
      Mukavaa, että pidit näkemästäsi =D

      Poista
  4. Kaunis tuo kehrääjätär (olen varma, että naaras kuin noin kaunis) ja eipä voi kuin ihailla, kuinka tunnet kaikenmoiset öttiäiset. Veden kanssa on kohdattu, mutta uimiset ihan minimissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesi se on vuoden 2012 elementti!!
      Vuoden verra olen tuon kameran kanssa harjoitellut ja luontoa nyt tutkiskellut. Luonto kiehtoo ja niin minimaalisesti kuuleppa tunnistan kasvi- tai eläinkuntaa.
      Uteliaisuus se tässäkin tapauksessa ajoi tutkimaan tuota valkoista kaunotarta tarkemmin.

      Poista
  5. Keltaisia vadelmia??!! En ole koskaan nähnyt tai edes kuullutkaan! Mutta eilen näin ekat punaiset kypsät tänä vuonna, ja ne olivat tosi isoja! Vastailin muuten kesätunnustuksen haasteeseen jos sinua kiinnostaa piipahtaa blogissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vadelmat ovat nyt todella isoja =D

      Kyllähän minä siellä hetimiten lukemassa kävin vaan enpä tullut käytijälkeä jättäneeksi. Hyi minua!

      Poista
  6. Ihastuin minäkin välittömästi omenankehrääjäkoista ottamaasi kuvaan! Epätavallisen kaunis ötökkä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienen pieni valkoinen taitaakin sitten olla oikea hurmaava, ainakin kuvassa =D

      Poista
  7. Sullahan on täällä tällainen koko kesän kestävä biologian nettitunti meneillään. Tykkään näistä sun postauksista niin paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Biologian nettitunti =D =D

      Kevään kynnyksellä tuumailin bloggaukseni hiljenevän kun piha kutsuu eikä puikot/koukku viuhu kotisohvalla.

      Mukavaa kun käyt täällä lukemassa!

      Poista

Mukavaa kun jätit sanat käynnistäsi !