20.7.2012

Sarvikuonokas



Näitä pikkuhyönteisiä nyt vaan tulee.




Kookas nelisenttinen kovakuoriainen.
Tämä koiras on sarvikuonokas.






Junnubiologi piteli taas kuvattavaa hyppysissään.
Tässä etsimme ja ihmettelimme missä sijaitsevat sarvikuonokkaan silmät.
Ne ovat ilmeisesti nuo varrenpäässä olevat pallukat.






Virallinen potretti napattiin pöllin päällä.







Todellinen koko selviää, kun on mihin verrata.
Tulitikkuaski oli notskinsytytyksestä jäänyt taskuun,
 joten pääsi nyt teillekin näyttäytymään.


Harmi muuten,
ettei tällä hetkellä valmisteta yksiäkään kauniita tikkuaskeja.
Ne tikkuaskin kasvi-, kukka- ja kansallispukukuvat olivat kauniita.
Oliko tikutkin silloin parempilaatuisia?
Nyt leimahtavat tikut miten sattuu.
Tai sitten eivät millään. 







Komea on se etupanssaarikin sarven takana.
Läysimme jokunen vuosi sitten
tuollaisen sarvikuonokas koiraan tyhjät kuoripanssarit pihalta.
 Nyt se on meillä seinällä kehyksissä.







Halusin kuvata karvaista vatsapeitettä ja sen kauniin kuparista väriä.
Onneksi olemme junnun kanssa samanlaisia höperöitä tutkimuksissamme.







Kuvaaminen ei nimittäin olisi yksin onnistunut.
Niin sitkeästi pisti sarvikuonokas vastaan.

 




Ja uskomattomalla voimalla.
Nuo jalat taittuvat aivan käsittämättömästi.
Ja paukkuvat.
Vaikea kuvata sitä ääntä.
Paukahtavat ilkeästi naksahtaen kovalla hiertävällä äänellä.

No, kova ja kova.
Ei siinä kuulosuojaimia tarvita,
mutta kova ääni tuollaisesta kovakuoriaisesta.






Päästimme tietysti sarvikuonokkaan vapauteen ihan heti kuvaamisen jälkeen.
Ei tohdita eläimiä kiusata.
Uteliaisuutemme vain koituu aina joskus jonkin yksilön kohtaloksi.
Vaan pahasti ei pidellä.






Sinne kaivautuu jo kasvillisuuden juurakoihin kuin puskutraktori.





Pimeys ja kosteus tuo turvaan ja suojaa.





Samalla huomattiin myös kanttarellit.
Somat pikkuiset kurkistavat sieltä jo komeina keltaisina ryppäinä.






Mukavaa viikonloppua!





Ja muistutus vielä.
Halutessasi voit osallistua vielä
Jonakin päivän kaduttaa
kirja-arvontaan.
Kirjan,
jonka jokaisen aikuisen tulisi lukea!



21 kommenttia:

  1. Upea kuoriainen! Kyllä on etu, että on tuollainen biologi, joka uskaltaa ottaa öttiäisen kuin öttiäisen käteensä. Kerran Helsingissä sarvikuonokas tuli minua vastaan jalkakäytävällä, meinasin silmäni pudottaa. Komea epeli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se senverran kookas kuoriainen, että kumartaen pitää päivää sanoa ;o)
      Joka kerta sitä jää seuraamaan. Sitä olen miettinyt mitä teen, jos se lentäen tulee vastaan. Loppukesän iltoina kun hakeutuvat valoon porukalla.
      Tuon lentävän törmäys voisi ihan varmasti jo sattuakin.

      Juu, meillä junnun kanssa yhteispeli toimii, ainakin kuvatessa ;)

      Poista
  2. Herratunaika, mikä ötökkä. Komeahan se on. En tohtis käteen ottaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se komias juu. Sen paksu valkoinen toukka voi olla jopa 10 cm pituinen.
      Sen opin tässä taannoin. Se pitää kuvata, kun vastaan tulee kompostia kääntäessä.

      Poista
  3. Melko jättiläinen. Ei taida onneksi paljon isompia ötököitä enää Suomessa kasvaakkaan!? Käteen en olisi uskaltanut ottaa, hui sentään! Hieno kuvasarja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tillariina!
      Onneksi mulla on tuoaktiivinen junnututkija, niin minäkin saan vain katsella ja kuvailla ;o)

      Poista
  4. Ohhoh, melkoinen sarvikuono! Ihanaa, kun kuvaatte ja esittelette kaikenmoisia ötököitä, meikäläinen ei uskaltaisi koskea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainen sarvikuono =D =D
      Tuo olisikin pitänyt laittaa tämän jutun otsakkeeksi.

      Mukava kuulla, että näitä jaksaa lukea ihan mielenkiinnollakin vaikka jonkinasteista kammoa monella pikkueliöitä kohtaan onkin.
      Tuolla tallennettuna on kyllä vielä lisää. Tosin tätä herraa pienempiä :o)

      Poista
  5. Aivan tajuttoman hienoja kuvia! Onko tälläisiä oikeesti Suomessa? Uskomatonta... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos Matkatar!
      Tämä sarvikuonokas todellakin elää Suomessa lahopuilla, komposteissa, mätänevässä lehtikarikkeessa ja kosteissa sahanpurukasoissa. Jokseenkin yleinen Suomessa, mutta paikottainen Etelä- ja Keski-Suomessa.
      Se parveilee tyyninä kesäiltoina ja tulee mielellään valolle.

      Poista
  6. Johan on mainio 'otus'.
    Ei ole tullut aikaisemmin vastaan - kuvissakaan.
    Hienosti olet otuksen kuvannut.
    Kiitos mukana-olosta 'Jorinoissani'...!
    Eko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kun tulit meitillekin vierailulle ja lähdit yhteiseen matkaamme mukaan =D
      Kaipa tämä sarvikuonokas on sitten todellakin niin paikoittainen, ettei sitä välttämättä ole tullut tavanneeksi.
      Mutta sinunkin kuvauskokemuksella ja kuvamäärällä...hyvä että sen nyt näit, edes kuvissa =D

      Poista
  7. Voi hyvän tähen minkä pörrärin ootte löytäneet. Katteeks käy. En ehkä tohtis käteen ottaa, iik.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se aikamoisen iso. Vaikuttavan kokoinen koppakuoriaiseksi =D

      Poista
  8. Oh, komee koppis! Hyvin olette saaneet komeuden taltioitua, kunpa vain saisi äänenki kuviin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komea kaveri kyllä, mutta se ääni. Ehkä Nilla on ihan hyvä, ettei sitä kuultu. Oli se sen verran riipivän kuuloista.

      Poista
  9. Mikä kovakuoriainen! Tuon kun näkisi! Monen monta muutakin kiinnostavaa hyönteiskuvaa sinulla on. Tervetuloa lukijakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tämän kaverin kaiman jossakin onnistut tapaamaan.
      Mukavaa kun lähdit kulkemaan meitin matkaan =D

      Poista
  10. Ja katkeilevat, tulitikut!
    Öyk, tuo kaveri ei omalle kämmenelleni olisi päässyt, vain omanlaistaan kauneutta siinä onkin. :o)

    VastaaPoista

Mukavaa kun jätit sanat käynnistäsi !