1.6.2012

Vain hetki hulluuteen









 Silkkisen ohut ja säihkyvää väriä.
Tempautuu pienimpäänkin tuulenvireeseen mukaan.
Herkkä kauneus tarjoaa suojaa ja ravintoa niille pienille elollisille,
joiden elinympäristöä nämä kaunottaret ovat.
Niille, jotka huitaisemme ärsyyntyneenä vain pois
kun sattumalta lähellemme lentävät.







Joskus sitä heittäytyy pienen otuksen lailla
isoksi möhkäleeksi maahan
ja jää seuraamaan pientä kaunista yksityiskohtaa.
Tai vasta sitten ja vasta sitten
ne pienet väreet, juovat ja haivenet havaitsee
kun pysähtyy.


Sitä hämmästyy.
On jotain sanattoman suurta rikkaampi.








Siinä 'onnellisesti rähmällään' tilanteesa 
hyvin merkityksetöntä
on sen satunnaisen kulkijan ällistynyt ilme.
Sen katseen voi kuitata hersyvällä naurahduksella,
mutta vai itse tiedän mitä
häneltä
 jäi kokematta.


Mietin ja ajattelen.


Jos tätä ajattelua hiukkaakaan vielä jatkaisin
tulisin päätelmään,
jossa viimeisenä toteaisin itselleni
'hulluus ei varmaankaan ole enään kovin kaukana'








Tempaan siis itseni ylös älyllisen ihmismassan maailmaan.
Oikaisen nivelet ja housunpuntit.
Kröhäisen kuittaukseksi.
Ikäänkuin oikaistakseni hölmön kaatumisen.
Vielä sipaisen olemattoman pölyn polvestani.
Olen palannut sivilisaatioon
yhdeksi möhkäleeksi kulkeakseni muiden ihmisten joukossa.



  



Juuri ennen kesäkuuta, 
 hetki pihalta,
kun sadepilvet kerääntyvät tummaksi rintamaksi.



Tervetuloa kesäkuu ja puhdistava sade!






10 kommenttia:

  1. Taisit vajota aika alas, mutta saaliiksi sait upeita kuvia sadepilvistä ja vuokoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri valokuvien kehuista. Onnistuneita minustakin.
      Onneksi mulla on jalat tukevasti maassa ja ajatuksiakin mukana ;)

      Poista
  2. Ihanat kuvat olet napsinut, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan Pirkko!
      Joskus muutama onnistuukin, kiitos digiajan.

      Poista
  3. Tosi ihanat, kauniit kuvat. Kannattaa joskus vajota alas:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle!
      Maan matosella on se toisenlainen perspektiivi =D

      Poista
  4. Pienistä asioista kertyy suuri onni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin on!
      Ja pienistä sanoista kertyy korvaamatonta blogiystävyyttä.

      Poista
  5. Enpä tiedä kumpi on hullumpi ja kumpi viisaampi ohikulkija ja pysähtyjä. Välillä pysähdys viisastuttaa, kuten nyt kävi. Nuo ottamasi kuvat ovat huippua kuten myös 30.5 ottamasi. Luonto on uskomattoman kaunis ja olet sen niin upeasti tallentanut. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ystäväni Anna ja kiitos lämpimästi! Kehut noin vuolaasti, jotta ihan tässä jo punehtuu.

      Poista

Mukavaa kun jätit sanat käynnistäsi !