30.6.2012

Lapsena silloin ja nyt






Koska tahansa se voi tulla mieleen.
Muisto.
Pieni kaunis muisto.
Jokin,
mitä ei ole ajatellut
moniin aikoihin. 




Maalla,
kotinurkilla
me kuljimme tietä.

Näitte hyviä kiipeilypuita.
Minua nauratti
ja kerroin teille missä kaikissa minäkin olin kiipeillyt.
Kysyit,
oliko tuo se puu,
 jossa söit niitä kylmiä lättyjä?

Pystyin vain nyökkäämään.








Riivit tienvierustan heinää ja
arvuuttelit
jääkö sormiesi väliin
kukko vai kana.

 Sormet olivat samaa kokoa
silloin ja nyt.






Samaa tietä itse lapsena kulkeneena
kuljin nyt kanssanne pienet rakkaani.
Myös te löysitte niitä
luonnon makoisia auringon kypsyttämiä.









Muistan vielä miltä ne silloinkin maistuivat.
Nyt me jaoimme sen ilon yhdessä.
Minulla nyt vain ilosta suolaista kastiketta kyytipoikana.








Pieniä tärkeitä hetkiä.

Hetki,
 kuin avain
muistojen aarreaittaan.

♥ ♥ ♥ ♥



6 kommenttia:

  1. Kiva kertomus ja kuvat. Vanhoja joskus muistelen mieki:))

    VastaaPoista
  2. Kauniita muistoja! Minun omat maisemat ovat muuttuneet hurjasti ja monia majapuita ja muita ei enää ole, mutta ne rannat kivet joilla hyppelin... tiesin ulkoa mitkä heilahtaa ja mitkä pysyvät. Vieläkin muistaa tuon silloin heiluneen... vielä en vain poikia hyppeleen ole vienyt... pelottava valli äitinä ajatellen. ;D

    VastaaPoista
  3. Lapsilla on ihana taipumus tuoda muistoja mieleen. Ikäänkuin saisi kokea uudestaan ja uudestaan samat, ihanat asiat! Ja miten pienestä ja joskus meidän aikuisten näkökulmasta ja olemattomasta se lasten riemu ja ilo kumpuaa.

    VastaaPoista

Mukavaa kun jätit sanat käynnistäsi !