8.6.2012

Hallan utua







Hiljokseen nousee.
Aavemainen verho.









Ei sitä uskoisi kylmäksi.
Vaan on se niin hyytävää.
Koleaa jalkoihin jo pihamaalla kulkiessa.


Ja luonto.
Se oli hiljainen.
Puolenyön jälkeen.


Odottivat kasvitkin,
kohtaloaan.
Kuuran suunnittelemaa.







Kalseita kuvia.
Ihan tilanteen kaltaisia siis.


Mutta oli hyvääkin.

Mansikoilla oli peitto päällään.
Rauhassa siis nukuimme.
Mansikat ja minä.



 

8 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia. Täällä ei hallaa ollut, vettä tuli taivaantäydeltä yöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halla vieraili tällä- ja edellisviikolla pihamaalla. Pahimmillaan talonseinustan lämpömittri kävi kolmessa pakkasasteessa. Siinä halkeaa jo herkempien kasvien lehtisolukot.

      Poista
  2. Hienoja maisemakuvia. Kohta hallan on myönnettävä tappionsa, syksyllä se sitten yrittää uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on Cheri ja meidän pihaan takuuvarmasti ensimmäisenä syksyllä.
      Rohkenin kaikesta huolimatta tomaatin- ja kurkuntaimet kasvihuoneelle jo. Vanhankansan 10. päivä lähestyy jo =D

      Poista
  3. Hienoja kuvia! Luonto näyttää usein meille ihmeellisyyksiään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matleena!
      Sitä monasti tuntee itsensä pieneksi kaiken sen ympärillä olevan ihmeellisyyden keskellä.

      Poista
  4. Upea tuo viimeinen kuva varsinkin. Kuin taidejuliste. Luontoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin viileässä yössä kulkiessani maisemat olivat kyllä uskomaattomat.
      Niin sankasti se kylmä kulki paikoin.
      Kameraan sitä tunnelmaa ei saa. Mutta tuo kuva oli paras ja kivaa, että kerroit siitä pitäväsi =D

      Poista

Mukavaa kun jätit sanat käynnistäsi !