16.5.2012

Kivikkoinen sydän



Kädet huutavat käsirasvaa.
Voikukat, vuohenputket, nokkoset, juolavehnät,
mitkälie "ei kuulu joukkoon"- rikkakasvit
ovat saaneet pöllyävää kyytiä.
Kitkeminen ei ole mielipuuhaani,
mutta tämä kevät on ollut siltä osin poikkeava.
Maa on sopivan kostea ja kuohkea,
eikä rikkakasvien juuret vielä liian tiukasti pitkiksi kasvaneita.
Ehkä olin riittävä ajoissa niitä nyppimässä.
Tai ehkä olen vain jotain jo oppinut.





Mitään englantilaistyyppistä tiptop puutarhaa minulle ei koskaan tule.
Runsaudesta pidän,
niin että paikassaan sitä yhtä kasvia saisi sitten olla paljon.
Helppohoitoiset,
itsestään simentävät ja rönsyilevät tuntuu pihallamme toimivan.
Sellaiset,
jotka nousevat seuraavanakin vuotena ylös,
 vaikka niille kurjasti olisi edellisenä kasvukautena käynytkin.






Kivistä pidän.
Niitä meillä on ihan oman maan antimina.
Lapiota ei maahan saa iskettyä,
etteikö se kolahtaisi jonkinlaiseen lohkareeseen.

Salaojitus kun aikoinaan tehtiin vanhan talon ympärille,
niin en kuvitella saattanut,
miten paljon siitä jää kiveä ja mursketta ylimääräiseksi.
Ja kun sitten sen valtavan määrän silmissäni näin,
 levitin käteni.
Minne?
Läjitettävä se oli jonnekin.
Suurten kuusien alle ne kuormat lopulta kipattiin.
Ne kuusetkin siitä kaadettiin sitten.
Jo riitti kuulkaas kivikasassa aurinkoa ja kuivuutta suojattomalla eteläpihalla.
Hikipäissäni viimeisilläni
nostelin kiviä kasan reunoille penkereeksi.
Kasa tasaantui muotoonsa.
Päälle kipattiin lampolan kultaa ja lopuksi kompostin multaa.
Joskus aikanaan huomattiin kasan saaneen sattumalta sydämen muodonkin.




Edelleen sinne samaan pengerrykseen saan upotettua
ruohonleikkurin paljastamia pihan karikoita.
Tänäkeväänä kitkiessäni mietin,
miten montaa sorttia olen koittanut
siinä kivikkosydämessä kasvattaa.
Siinä kuitenkaan onnistumatta.
Se pengerrysaikainen kaveri
on kyllä jo onnistunut kasvamaan 39 sapaankokoon.
Onneksi sitä jossain huomaa onnistuneensa.





Valtoimenaan,
 mutta sovussa toinen toistensa vieressä,
kivikossa kasvaa nyt
kaliformian-, siperian-, idän- ja silkkiunikoita sekä 
punaruusujuurta, arovuokkoa, kylmänkukkaa, levisiaa,
mehitähteä ja keskipäivänkukkaa.
Syksyllä se on lohduton ja suorastaan ruma,
mutta tiedän sen ruumuudella olevan tarkoituksensa.
Keväällä kivikkosydän puhkeaa taas kukkaan.




Jotakin syksyn kaunistajaa kivikkoon kaipailen.
Osaisitko tämän kirjoituksen perusteella jotakin ehdottaa?
Villiviini on käynyt mielessäni.
Saisi kiertää pengerryksen ulkoreunalla ja syksyllä punertaisi kauniisti.






16 kommenttia:

  1. Ihana keväinen sydän! Mukavaa helatorstaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri ja leppoisaa pyhää sinullekin.

      Poista
  2. Aivan ihania kasveja ja kivi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne ihania kun tuossa paahteisessa kasassa selviytyvät!

      Poista
  3. Samoissa puuhissa ollaan oltu. Ihania kukkasia. Tykkään myös kivistä... Kesäisin aina keräilen isovanhempien kesämökeiltä kiviä ja kuskaan niitä tuliaisina kotio :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa aikaa tämä kevät meille puutarhastelijoille. Hih, meilläkin niitä tuliaiskiviä on kaikesta kivimäärästä huolimatta!

      Poista
  4. Voi miten mainio postaus, ja tuo eka kuva on tosi sykähdyttävän kaunis. Munkin mielestä liika tyylikkyys ei ole hyvästä, rajaa liikaa luovuutta ja inspiraatiota ja impulsiivisuutta. Kivet on ihania!
    Onko sulla kivisydämessä maksaruohoja, nehän saa syksyllä kauniin punavärin ja tykkää tollasesta kivikosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos pirkko!
      Juu no voisinkin kokeilla sinne komeamaksaruohoa. Sitä multa löytyy.

      Poista
  5. Sinulle on haastetta blogissani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko!
      Käympä kurkkaamassa =D

      Poista
  6. Käypäs kurkkaamassa blogiani. Siellä on sinulle haaste. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna!
      Kirmaan katsomaan =D

      Poista
  7. Anonyymi5/18/2012

    Todellakin kaunista... pitäisi täälläkin alkaa suunnitella vanhalle hiekkalaatikko kohdalle jotain muuta käyttöä kuin että se kasvaisi heinää ja ihan ihme kasveja... kerrostalolaisena harmitellut kun ei taloyhtiö tehnyt siihen mitään veivät vaan lahonneet reunat pois, mutta hiekkakumpu kyllä jäi....
    -SNy-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...joten nyt tuumasta toimeen! Hopi hopi!!

      Poista
  8. Onpa kauniita kuvia, tuoksuvia.

    VastaaPoista

Mukavaa kun jätit sanat käynnistäsi !