18.1.2012

Minä ja käteni

Mietin
 ja olen onnellinen.
Nautin.

Nyt on lunta riittämiin. 
Kolattavaksi asti.
Vesi jäätyy kauniiksi jäälyhdyksi.
Lumi kertoo luonnon eläinten vierailuista
 rappusilla tai puutarhassa.
 Jäki lumella kertoo,
kuka kävi kurkkimassa.
Lintulaudallakin
 ajoittain väkeä ruuhkaksi asti.

Vaikka elämmekin keskitalvea,
 en malta olla siirtämättä hiukan,
vain hiukan,
 ajatustani siemenpusseihin.
Päiväthän pitenevät jo.
Ihan vain kurkistan ja raotan
 hiukkasen mietteitä puutarhan puolelle.
En halua olla hätäilijä.
Olen vain realisti.
Joitakin siemeniä on laitettava jo itämään.
Ihan kohta jo.

Ajattelen, että
talvella sitä istuu.
Kutoo, virkkaa
 tai näpertää jotain muita juttuja hyppysissään.
Kesällä kulkee pihalla ja puutarhassa.
Sormet mullassa.
Peppu pystyssä.
Nauttii luonnon väreistä,
 tuoksuista ja erilaisista makuelämyksistä.

Pihalla tai sohvalla.
Kaikessa olen läsnä,
minä ja käteni.
Kaikki tämä on käsillä tekemistä
 ja nauttimista omista luomuksista.

Mietin.
Onneksi on puutarha, joka pitää liikkeessä.
Mietin.
Onneksi on sohva, joka pitää paikallaan.

Nautitaan luonnosta.
Iloitaan ystävistä.
Nautitaan kaikesta käsintehdystä.
Omien ja toisten.
Ollaan ystäviä
ja hymyillään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa kun jätit sanat käynnistäsi !